Elämää Helsingin puistoissa, cityeläinten kertomana

Elämää Helsingin puistoissa, eläinten kertomana

Cityeläimet

Eilen illalla, melko myöhään olin saunomassa. Makoilin ajatuksissani lauteilla, heittäen makoisia löylyjä.

Yhtäkkiä havahduin vikinään. Kuului jostain kiukaan suunnilta. Ajattelin että kiuasmakkarat ovat valmiita. Otin foliopussin kiukaalta ja vein sen vilvoitteluhuoneeseen jäähtymään. Palasin lauteille. Mutta ei, vikinä vain jatkui. Nousin ja menin kiukaan luokse. Vikinä kuului kiukaan takaa. Kissako siellä? Laitoin käteni kiukaan taakse ja haroin hämärässä. Käteeni tarttui jotain. Vetäisin sen esille. Pieni hiippalakki!

Nyt kaksin käsin haroin kiukaan takaa ja käteni tavoittivat pienet hartiat. Nykäisin kaksi kertaa oikein lujaa ja sieltä putkahti pieni äijänkäppänä!

Osoittautui saunatontuksi. Oli kovin iloinen päästyään pinteestä. Sanoi : ”sinulla on nyt yksi toivomus jonka voin täyttää” Mieleeni tuli heti koppa kaljaa saunomisen päätteeksi. Mietittyäni tarkemmin, mieleeni tuli toinen idea. Sanoin: ” haluan osata ymmärtää ja puhua eläinten kieltä”

No totta maar, sanoi ukko. Huomenna kello yksitoista osaat puhua eläinten kieltä, mutta vain yhden tunnin ajan!

Ei saanut oikein nukutuksi yöllä. Aamulla heräsin ani varhain. Katselin kuinka linnut visertelivät puissa. Cityjänis loikki viereisessä puistossa ja metsähiiri vilahti talon alle.

Vihdoin kello tuli yksitoista.

Ensimmäisenä paikalle tuli tuo cityjänis. Huudahdin ujosti, että :” hei jänö, tuletko tänne lähemmäksi” No jänis loikki viereeni. Katseli hetken kummeksuen, mutta kysyi sitten mitä asiaa minulla on. Kysyin miten hän oli päätynyt tänne Helsinkiin asumaan, eikö maaseudulla ollut enemmän tilaa ja ruokaa.

Cityjänis kertoi. Oli elellyt Pirkanmaalla nuoruutensa, onnettoman nuoruutensa. Oli raukka kovin metsäkiusattu jänis. Ajokoirat ajoivat päivittäin takaa. Elämä potki päähän. Ajokoirat ajoivat hänet siihen pisteeseen, että hän oli jo aivan ojanpohjalla. Kaunis tyttöjänis pelasti elämän. Päättivät yhdessä lähteä etelään, Helsinkiin, missä ajokoirat ovat kiinni kytkettyinä. Hyppäsivät Helsingin junaan ja matkustivat jäniksinä uuteen maailmaan, haaveenaan näyttelijän ura. Toivoivat pääsevänsä Rabittfilmsiin näyttelijöiksi.

Seuraavaksi paikalle tallusti utelias siili. Kuulemma Martti nimeltään. Oli löytänyt naisen tänä keväänä. Loppui poikamiehen elämä kun rakastui. Ensimmäisenä siilinaaraassa pistivät silmään kauniit sievät piikkikorot. Ja naisella on kuulemma ihanan terävä kielikin. Piikittelee kivasti.

Kysyttäessä kuka on siilin elämän idoli, hän vastasi: Simo. Kysyin kuka Simo. No Simot yleensä, vastasi siili. Ja jatkoi näin, kaikki parhaat metsuritkin ovat usein Simoja, niillä on terävimmät sahanpiikitkin.

Marttisiili innostui kertomaan esi-isästään Ferdinandista, musiikinystävästä. Oli ollut tarinan mukaan Siilinjärven tanssilavalla kuuntelemassa ulkomaista esiintyjää. Esiintyjänä oli tiikeri, kuulemma Walesista. Oli laulanut ihanan siililaulun ... naisesta. Se meni Ferdinandin mukaan näin: Shiili leidiii wouuu wouuu shiilii leidii...

Martin kertoman mukaan ei olla aivan varmoja onko tämä totta, vai pitääkö tarina laittaa vanhuuden höperyyden piikkiin.

Talitintti pyrähti pyykkinarulle, aivan viereeni. Kertoi sukunsa tulleen venäjältä, karjalasta, ammoisina aikoina. Oli esi-isillä tullut kahnausta muiden lintujen kanssa pesimäpaikoista. Viime vuosisadan alkukymmeninä olivat punatulkut vallanneet kaikki venäjän pesimäpaikat. Sitten toisen maailmansodan aikoihin oli oikein parvena yritetty mennä karjalaan valtaamaan vanhat pesimäalueet takaisin. Esi-isä talitiainen oli liittynyt siipiveikkona armeijaan, harmaavarpusten joukkoon. Oli ottanut armeijassa nimekseen SA-tiainen. Kovaa sotaa oli käyty, mutta laihoin tuloksin. Siellä paikalliset talitiaiset olivat ollet ylivoimaisia ja kuuluisa sotapäällikkö Stalintiainen oli heidät häätänyt takaisin suomeen ja Helsinkiin.

Kuului selkäni takaa kova rääkäisy, fasaani siellä kröhisi. Oli erittäin iloinen kun sai kerrankin jutella ihmisen kanssa. On paljon kysymyksiä joihin kaipaa ihmiskunnalta vastauksia.

Höpötteli kovasti ja kerkesi siinä välissä kertomaan, että on kuulemma kuuluisa oopperalaulaja. Bravuurinaan ”Kukkona tunkiolla” esitys. Kyseli kovasti. Oli kuullut ihmisen ruvenneen tarhaamaan hänen kaukaisia sukulaisiaan kukkoja ja kanoja, joita pidetään tarhoissa ja häkeissä!

Myös kettuja ja muita eläimiä. Miksi?

Pitääkö paikkaansa sellainen huhu, että ihminen tarhaa myös omia jälkeläisiään. Helsingissäkin on kuulemma useita lastentarhoja. Sukulaiskukko Sukevalta kertoi siellä olevan iso tarha, jossa miehiä kasvatetaan häkeissä.

Kummallista touhua. Vanhan fasaaniperimätiedon mukaan Afrikassa asusteli suuri eläinten ystävä, joka puolusti eläimiä. Hänen nimensä oli ironisesti Tarhan. Yritin selittää miehen nimen olevan Tarzan, eikä liity tarhaamiseen mitenkään. Ei fasaanikukko minua uskonut. Vaari oli sanonut sen olevan Tarhan ja sillä selvä. Komea fasaanikukko teki lähtöä komeassa esiintymispuvussaan. Oli kuulemma klo 12:00 näytös tuloillaan. Rääkäisi kovaa, avatakseen ääntään.

Voi kurja. Tunti oli kulunut ja tuon saunatontun loihtima taika loppui, aivan liian lyhyeen. Orava nimittäin kipitteli viereeni. Yritti jotain kertoa, mutta en enään ymmärtänyt. Annoin palan hiivaleipää. Orava otti sen hampaisiinsa ja iski silmää hymyillen. Mitähän sillä olisi ollut kerrottavanaan......

- John Parta -

.

Rakastunut, runo

Rakastunut


Runoja väsäilen,
olen rakastunut
ihminen.

Kuuma on kesä
ja
lämmitti maan,
tulinen sydän
sen jakaa
mä saan.

Olet alati mun
mieleesä,
sun nauru
ja hymy
suupielessä.

Värähtää sydän
saa hehkumaan
mun posket,
kun kädelläsi
hellästi ihoani
kosket.

Puussa puolisoineen
pesii talitintti,
myös minulla
on rakkaudesta
pimennyt vintti.

Kasvoillani tunnen
lempeän tuulen,
riennän luoksesi
kun kutsun
mä kuulen.

 - John Parta -


.

Torilla kuultua

Tapahtui torikahvilassa


Kävin tuossa päivällä torilla. Oli mukava sää. Aurinko paistoi ja lokit rääky kivasti. Join torikahvilassa kupillisen. Yhtäkkiä siihen pelmahti pari hyvääpäiväätuttua tätiä. 
Istuivat samaan pöytään. Naatiskelin kahvetta omissa ajatuksissani, enkä sen koommin kuunnellut tätien juttuja. Yhtäkkiä siinä pisti yks lause korvaani, niin että mun viineri meni väärään kurkkuun ja sain kakoa hetken aikaa. Kuulin nimittäin kun se liinapäinen Selma sanoi että. "se meidän Martti sitten veis puukki". Suutahdin kovasti. Ei perhana. Teidän poikamies Martti ei saa viedä vanhan tädin puita. Vaivalla tehtyjä polttopuita. Osmo oli niitä tehny koko liiterin täyteen. Tarjouduin auttamaan sanoen:" ei Martti vie teidän puita jos minä saan sanoa, pidän siitä huolen!" Tädit kavahtivat ja säikähtivät kovaa huudahdustani. Ihmetellen kyselivät, että mistä minä oikein puhun. Sanoin:"kerroit juuri että poikamies Martti veis puukki!" Selma siihen vastasi nauraen: "eikun sanoin että Martti ja veispuukki, facebookki!"meidän Martti on nyt facebookissa. Kuulin loittonevan käkätyksen, kävellessäni melko reippaasti kohden torin laitaa.....

- John Parta -

Karu matkamies, runo

Karu matkamies

Näen karut kasvot

vanhan miehen,

on kurjuus jäljet jättänyt

elon tiehen.

Kumuaa sen kurkusta

surulaulu,

kovia on kokenut myös

naamataulu.

Laulun tahdissa

kohoaa tuo

nyrkki,

aivankuin kohtaloaan

sillä tyrkki.

Silmä kostuu

melkein itkee,

surun sillä

sielustaan kitkee.

Tapailee sanoillaan

vanhan muiston,

taakse jääneen

nuoruuden puiston.

Hiljenee laulu

vaimenee sielun möly,

taas kutsuu

maantie ja pöly.

Hetken vielä

kerätään voimia,

sitten hartioille lisää loimia.

Huokaus,

joskus on rankkaa

maata kiertää,

muistojen kivi

kengässä hiertää.

Ei nyt

mutta joskus

kohtaa kuoron

ja näkee ristin

katolla talon,

viimein pysähtyy askel,

näkee

polun päässä

valon.

- John Parta -

Sääennuste kesälle

Sääennuste tulevalle kesälle

Kesän paras puimakeli sattuu pohjanmaalla elokuun 9:s päivä. Tai tarkemmin yöllä. Nimittäin Kauhajoen nakkikioskin jonossa on hyvä puida kaikenlaisia juttuja.

Savossa paras siivouskeli on heinäkuun 16 pv tietämillä. Silloin naiset erottelee jyvät akanoista ja piällysmiehet lakanoista. Ehdottomasti paras päivä vaihtaa piällysmiehet.

Juhannuksenakin on hyvä siivota. Silloin kannattaa imuroida. Kolmosolut on siihen parasta.

Jos taasen kesäkuussa näet omenan putoavan puusta, niin on aika käydä optikolla.

Heinäkuussa on täysin pilvetöntä, paitsi sadesäällä. Silloin on hyvä kaveriporukassa istua kuplavolkkarissa ja laittaa sisätilalämmitin kiertämään, eli sisäistä tilaa lämmittävä kirkas pullo.

Avantouinnista pitäville paras avantouintiaika sattuu nyt elokuun ensimmäiselle viikolle. Kun on noi avannotkin vähän isompia.

Joku kyseli perunanistutuskelejä, mutta ne meni jo.

Kesäkuun 7:s päivä on todellakin paras aika tahkota kirves, niin onpahan sitten terävä.

No nyt perhana kaatui kahvikuppi. Ei pysty ennustamaan! Onneksi Ritu kuskasi uuden kupillisen. Nyt kun tarkkaan tiiraan, niin taas näkyy uusi ennustus. Ei ole kupin pohjalla sakkaa eikä poroja. Se tarkottaa että kaupassa on ollut oikein residenttikahvi tarjouksessa. Siihen samaan syssyyn näen, että apila kukkii huonosti tänä kesänä. Tarkoittaa laihoja laitumia lampaille. Ei lampaanviulu soi pääsiäisenä.

Jos kesäisenä päivänä näkyy taivaanrannassa pilviä tummia, silloin sen sisällä tapahtuu kummia.

Pilven sisällä olevat varauksettomat ionit ja positiot varautuvat. Varautuvat sateeseen. Siihen kun vielä keksitään sekaan kaikenmoiset taivaalla leijuvat omituiset flavonoidit, hydropolyxikiteet, sekä huonoa tuuria, niin pilven kaikki ihmeosaset alkavat esteröitymään. Toisin sanoen alkaa satamaan kuin esterin peräpäästä.

Tuolloin maankamaralle ilmestyy tumma varjo ja mummon käteen sateenvarjo.

Katsahdin juuri ulos. Omenapuun linnunpönttö on sillai vinossa pohjoseen päin, että se tarkoittaa seuraavaa: Ensi kesänä saattaa olla aamulla kevyttä pilvipeitettä. Tuulee kuitenkin lounaasta sen verran, että pilvenreuna alkaa sillai hassusti lepattamaan tuulessa. Joten, aluksi se rispaantuu ja lopuksi hajoaa.

Tällöin alkaa aurinko pilkistämään ja saa Mölkynmäen Ilponkin hymyilemään, mikä on todella harvinaista.

Kesähelteilläkään Hangossa ei ole liian kuumaa. Kun asensivat sinne sellaiset isot tuulettimet eli valtavat tuulimyllyt. Ne puhaltelevat kivasti, vilvoitellen Hangossa kesästä nauttivia turisteja.

Ne vie varmasti paljon sähköä. Kun siellä ylhäällä nupissa on ne valotkin. Laittasivat ne vaikka vilkkumaan, niin joka toinen sekunti säästyisi sähköä.

Joinakin kesäiltoina saattaa vilkkua elosalamat. Mutta ei huolta. Ne eivät ole vaarallisia. Kuten eivät ole elohiiretkään silmäkulmassa. Elosalaman tavoin ne vain vilkkuvat huvikseen.

Nyt en puutu juhannusheilataikoihin kun on kaiken maailman kännykkäsovellukset olemassa sitä varten. Toista oli ennevanhaan kun mies meni juhannuksena kosioreissulle talon tyttären aittaan. Sillä ”naisen saaminen siitä riippu, että tuijjottaako liiterin takaa haulikon piippu”

Perunoiden nostoon on luvassa hyvät kelit. Ei hiosta joten kuokka pysyy hyvin kourissa. Jos on iso perunapelto, niin pyydä reilummanpuoleisesti vieraita kylään. Mieluiten kuokkavieraita joilla on omat kuokat.

Hääkansalle tiedoksi, että iltapäivällä tuulee kovasti. Kannattaa pitää hatuista kiinni.

Kesäkuun 15:sta päivän tienoilla sää on niin hyvä että Elsatäti saattaa tulla kylään. Varaa hylamaitoa, ettei ilma pilaannu.

Eli kaikenmoista säätä on luvassa, parempi olla ulkona kuin tuvassa. Paitsi silloin kun on kahviaika ja piirakkaa luvassa.

- John Parta -

.

Äijähoroskooppi kesälle

Äijähoroskooppi.

Kalat:

Kesä on vaaroja täynnä, varsinkin lapissa. Jos käyt kesäfestareilla niin Mamban keikoilla saattaa olla paljon Vaaroja. Ole tänä kesänä erityisen varovainen. Kalan merkeissä syntyneeen täytyy varoa verkostoitumista. Eritoten some ja puhelinliittymät ovat täynnä verkkoja. Voit jäädä koukkuun. Älä myöskään ajele vanhoilla katiskoilla. Jos joku ostaa kalan merkeissä syntyneelle lahjaksi koruja niin välttäkää ostamasta medaljonkeja, varsinkin lohimedaljonkeja. Työasioissa katso minkälaiseen soppaan joudut. Elementtinä on ehdottomasti vesi.

Jousimies:

Kesän alku on jousimiehelle hyvää aikaa. Varsinkin jos on alkukesästä tulossa autoon katsastus, niin jousimiehelle se on otollisinta aikaa vaihtaa autoon uudet jouset. Rakkauselämässä on tiedossa sängyn jousille kovaa käyttöä. Suhdeasioissa älä päästä itseäsi maalitauluksi. Raha-asioissa muista olla joustava. Elementtinä on teräs, nimittäin jousiteräs.

Sähkömies:

Tänä kesänä voit nähdä asioiden valoisan puolen. Sinulla on nyt paljon virtaa. Menet toisinaan virran mukana, se helpottaa. Kesällä huomaat ukonilmalla olevasi hyvin varautunut. Rakkausasioissa kipinä ei syty itsestään. Lomalla muista ladata akut kunnolla jotta sinulle jää syksyksi energiaa. Elementtinä aurinko, siitä saa energiaa ja virtaa.

Leijona:

Varo pelaamista. Varsinkaan jääkiekkopelit eivät nyt onnistu. Rakkausasioissa ole varovainen, että et saa kynsille. Muutoinkin leijona on rakkaus sekä urheiluasioissa aivan lätkässä. Elementtinä peuran takareisi.

Panomies:

Kunnon panomiehellä paine kasvaa, varsinkin raha-asioissa. Varo etenkin ottoja, sillä nyt ei ole otollinen aika. Vältä myöskin sukanvarteen panoja. Pysähdy ja seiso hetken, rauhoitu ja anna seisahtua, mikään ei kestä ikuisesti. Keskittyminen omaan suoritukseen on antoisaa, panosta siis siihen. Muista käydä naisystäviesi kanssa lavatansseissa, vaikkapa paritellen. Elementtinä tuuli, sillä panomiehellä on usein tuulenhuuhtoma perse.

Lautamies:

Lautamiehenä ole varovainen illanistujaisissa, ettet vedä naulaa päähän. Ole varovainen sanoissasi ja teoissasi, sillä monesti syyt paljastuvat. Napanteriä ja sahanteriä ei saa käyttää samaan aikaan. Tänä kesänä rakkaudessa osut naulan kantaan. Elementtinä puu. Wanhan keihitysopin mukaan sanottiinkin, että puusta ihminen on pudonnut. Puusta sinä olet tullut ja puuhun on sinun kiipeämän.

Vaaka:

Raha-asioissa vaaka kallistuu sinun puolellesi. Punnitse kuitenkin asioita tarkkaan. Punnitessasi henkilökohtaisia asioitasi, käytä henkilövaakaa. Talousasioissa käytä talousvaakaa. Vaakalaudalla on usein tärkeitä asioita, mutta älä ota stressiä tänä kesänä, vaan muista olla pääosin vaaka-asennossa. Elementtinä oikeudenmukaisuus. Pohojalaasittain vaaka on puntari. Mullon puntari oikiaas ja ranni vasemmaas käres, sano pohojalaanen ukko.

Palomies:

Nyt saat suhteesi roihuamaan. Anna palaa. Tunnetusti sinulla on pitkä letku, huolla sitä hyvin. Älä ruiski seinille. Kun kipinä toiseen osapuoleen syttyy, älä sammuta sitä. Tuo kipinä roihahtaa peiton alla, paitsi sammutuspeiton. Älä ota stressiä, älä vaahtoa suotta. Laita nurisijoille jauheet suuhun. Ota koirallesi vakuutus. Jos koirasi katoaa ja sitten palaa kotiin, niin koiran palaessa yritä sammuttaa se. Juhannuskokon loimutessa yritä olla sammumatta. Urheilulajit sujuvat hyvin. Olet hyvä varsinkin tikas. Muista että "tikas" auto on hyvä, mutta autos tikka on huono asia. Elementti on tuli. Riippuu tietenkin millon se tuli.

Hautausmies:

Nyt on tiedossa sanamukaisesti ruummillista työtä. Osan asiakkaista saat todella syttymään. Muista antaa asiakkaille kukkia, se on tapana. Rakkausasioissa sinulla on onnea jos rentoudut etkä ole aina niin haudanvakava. Raha-asioissa ole tarkkana, kirstun pohjalla pitää olla aina muutama kolikko. Lomalla muista haudata kaikki työasiat mielestäsi. Rentoudu vaikkapa puutarhahommissa, laita perunaa ja porkkanaa mullan alle. Tuuletat samalla vanhoja luutuneita käsityksiäsi. Köllähdä siis riippumattoon, ja laita kädet ristiin. Syksyllä lopeta tupakin poltto, sillä moni krematorio on nykyään savuton. Elementtinä multa ja joskus myös tuli. Hautausmiehen voi joskus kulla sanottavankin että multa tuli.

Muita hyviä elementtejäkin on. Kuten Styroksi ja Betoni sekä liimapuupalkki, mutta niitä ei nyt tässä yhteydessä tarvittu. Jäivät ylimääräisiksi. 

 - John Parta -

Haastattelussa Aki Virtanen, Kotiteollisuuden ex kitaristi

                                    
                                  Henkilöhaastattelussa kitaristi, säveltäjä Aki Virtanen (Kotiteollisuus, ym)

Kuuntelin hyvää musiikkia. Kitaran puikoissa tietenkin monien kitaristienkin arvostama ja tykkäämä kitaravirtuoosi Aki Virtanen. Tuli ihan kova pakotus saada tietää mitä miehelle kuuluu. No mies löytyi Turkista, Istanbulista. Tässä ohessa tarinaa miehen vaiherikkaasta elämästä.

Minkä ikäisenä huomasit, että skebasta (kitarasta) saa irti saundeja?

-Olin varmaan kymmenvuotias kun yritin saada jotain ensimmäisen kerran irti mummolassa olevasta arpajaisvoittokitarasta. Se oli ihan hirveän paska vekotin, mutta ei kai jostain 50 mummon markan “soittimesta” voi muuta olettaa. Tuohon aikaan kävin pianotunneilla, joita vihasin, ja tiesin siis jotain skaaloista ja sointurakenteista. Mutta vasta noin 14 –vuotiaana kiinnostuin oikeasti soittamisesta kun sain kaverilta lainaksi Lappeenrannassa jonkun Fender ’65 Jazzmasteria etäisesti muistuttavan paskan kopiokitaran ja pistettiin saman tien pystyyn Hurriganesin covereita soittava bändi. Originelli ratkaisu, koska niitä Ganes- bändejä Suomessa taitaa olla tänäkin päivänä ainoastaan 10 000 ja niistä suurin osa pienissä ja keskisuurissa kaupungeissa, joissa pyörii fiftareita jenkkiautoissaaan ja torttukampauksissaan. Ja ei siinä mitään, olen itsekin sen musiikkityylin kasvatteja ja edelleen kuuntelen 50-luvun meininkiä. Pian tuon jälkeen vanhempani ostivat korviensa suhteen onnettomuudekseen (ja myös siskoni kauhuksi) minulle ensimmäisen oman sähkikseni, joka oli huono stratokopio mallia Rocky Electric Guitar, jota ei saanut vireeseen edes seinään hakkaamalla. Wow. Samalla sain Acoustic –merkkisen vahvarin, josta en oikein saanut mitään irti. En edes tiennyt, että myöhemmän ajan suuri idolini Frank Zappa käytti sellaista, koska en ollut tuolloin Zappasta mitään kuullut. Mulla oli ainoastaan kaikki Hurriganesin levyt, jotka hommasin nähtyäni Ganesin keikalla Linnanmäellä 13 –vuotiaana. Ja kotona vanhempien levyhyllyssä oli Bill Haleya, Elvistä ja lasten- sekä kamarimusiikkia. Mikki Hiiri Merihädässä oli se mun biisi lapsena.

Kävin 16-17-vuotiaana myös Lappeenrannan musiikkiopistolla klassisen kitaran koulutuksessa, mutta jätin sen noin puolen vuoden jälkeen, koska kyllästyin siihen, että piti soittaa täsmälleen nuoteista, enkä saanut improvisoida. Opettaja oli kovan tason tunnettu klassinen kitaristi Helsingistä, mutta muhun ei ne opit oikein uponneet. Oma vikani varmasti.

Milloin esiinnyit ensimmäisen kerran ja missä?

-Olisikohan ollut Lappeen kirkossa Lappeenrannassa joskus 17 –vuotiaana. Olin ollut kesätyöpaikassa seurakunnan musiikkirippileirillä “isosena” ja siellä soitettiin rokkia. Harmitti kun kirkossa ei saanut soittaa treenaamaamme mielestäni parasta biisiä eli Scorpionsin Rock You Like a Hurricanea vaan piti vetää hengellistä musaa. Rumpalina oli nuori lupaus Tomi Salesvuo, joka on sittemmin soittanut mm. Pekka Pohjolan (RIP) ja muiden suomalaisten jazzhuippujen riveissä. Vedin tosin kyllä sellaisen särösoolon ensimmäiseen biisiin, että siitä tuli sanomista. Olin nimittäin piilottanut miksaajan kanssa sopimani salajuonen seurauksena lavalle MXR –merkkisen sirkkelisäröpedaalini ja polkaisin sen päälle soolon kohdalla. No, tulipahan kirkkoonkin vähän rokkia. Ja minä sain helvetinmoista nuhtelua.

Olit Kotiteollisuus bändin kitaristina vuosina 1994-97. Sen jälkeen omassa bändissä Nanaimo Bars. Montako sävellystä olet tehnyt?

-Tuo Kotiteollisuus- aika oli hieno kokemus. Alkuvaiheessa soitettiin jossain pizzerioiden ja vastaavien nurkissa kuuntelemassa valopäiden vittuilua ja myöhemmin soitettiin isoillakin lavoilla. Ensimmäinen levy tuli tehtyä Megamanialle 1996 ja se oli aika heikko tuotos, vaikka on sillä hetkensäkin. Mutta kokemus opettaa. Se bändi ei kuitenkaan ollut musiikillisesti mun juttu. Jätkät ovat hyviä tyyppejä ja kavereita edelleen, mutta minä tarvitsen tilaa soittamiselle ja olen kiinnostunut haasteellisemmasta musiikista. Tuohon aikaan ei minullakaan ollut tosin hyvää näkemystä omasta tyylistäni soittajana. Tekniikkaa riitti, näkemystä ei. Meni välillä egotrippailuksi mun osalta, vaikka siihen ei olisi ollut edellytyksiä.

Nanaimo Bars oli ammattimaisempi bändi muusikoiden suhteen ja meillä oli loistava kanadalainen laulajatar, jonka bongasin Tampereen yliopiston kahvilasta ihan sattumalta, varmaan ulkonäön perusteella. Rumpalina toimi alkuvaiheessa Toikan Ari (Bomfunk MC, Yö, Popeda, Horsepower jne.). Levytyssopimus pamahti lähes välittömästi, koska tunsin legendaarisen Atte Blomin. Keikkoja oli ihan mukavasti ja Tampereen seudulla mainettakin. Ekaa sinkkuamme markkinoitiin mm. Japaniin. Mutta se homma kaatui erimielisyyksiin ja henkilökohtaisiin ongelmiin ja lähdin hommaa ikäänkuin karkuun hajottamalla bändin ja muuttamalla Berliiniin vuonna 2000. Loppuvaiheessa minulle tarjottiin mahdollista yhteistyötä sen kanadalaislaulajattaren ja Kerkko Koskisen kanssa. Sanoin jyrkästi “ei”, koska ei vain kiinnostanut pätkääkään siihen aikaan ja olin muutenkin kypsynyt lähes kaikkeen musiikin saralla.

Biisejä olen tehnyt varmaan ainakin 400, joista osa on tehty muille artisteille. Suurin osa omista sanoituksistani on englanniksi, mutta on joukossa suomenkielisiäkin. Biiseistä varmaan 100 on instrumentaaleja.

Minkälaista musiikkia soitat nykyään?

-Hyvin monenlaista. Oma ykkösprojektini on Andalucian Dreams, mikä on latinovaikutteista instrumentaalimusaa, hieman suuren idolini Al Di Meolan tyyliin, mutta ei yhtä monimutkaista rakenteeltaan. Kaksi levyllistä on tullut julkaistua (tai kolme jos laskee mukaan yhden nettipromojulkaisun) ja kolmas työn alla. Sitten mulla on amerikkalaisen laulaja Laura Marien kanssa uusi new age/etno –vaikutteinen projekti, jossa soitamme hänen ja minun kappaleitani. Käväisin juuri Lauran luona Philadelphian alueella treenaamassa siihen juttuun, koska syksylle on buukattu muutama keikka USA:n itärannikolle ja meillä on myös äänitykset käynnissä. Olen myös kitaristina saksalaisessa bluesbändissä ja olemme esiintyneet harvakseltaan Saksassa ja pari kertaa Turkissakin. Sitten olen äänittänyt viime aikoina kitaroita ja vähän muutakin suomalaiselle vaihtoehto-orkesterille Ruman Musiikin Yhdistys ja olen myös kitaristina bändissä Antisocial Man. Molemmat ovat hyvän ystäväni Juha “Izzi Snake” Urosen luomuksia ja ollaan pari levyä julkaistu viimeisen kahden vuoden aikana. Rankkaa rokkia, jolle on muodostunut oma fanipohjansa. Varsinkin saksalaiset diggaavat jostain ihme syystä ja saksalainen jakeluyhtiö on sitä teutonien maille vienytkin. Niin, ja sitten on vaihtoehtorokkibändi Soul Corner, jonka perustin Tampereella 1999. Se on viettänyt viime vuodet hiljaiseloa, koska kaikkeen ei ehdi.

Noiden mainittujen lisäksi on paljon yksittäisiä biisejä työn alla suomalaisten ja ulkomaalaisten artistien kanssa.

Sinulla on nyt bändi Soul Corner. Onko tällä kokoonpanolla tehty levyjä?

-Joo, Cornerin kanssa on tullut tehtyä kaksi kokopitkää albumia, Twilight Report ja Partners in Crime. Helvetin rankkaa vaihtoehtomusaa ja todella hyviä muusikoita mukana. Vastaan sävellyksistä ja sanoituksista sekä tietenkin kitaroinnista. Viimeiset vuodet bändi on kuitenkin ollut telakalla ihan yksinkertaisesti ajanpuutteen takia. Myös se, että asun itse Istanbulissa tekee treenaamisesta “hieman” hankalaa ja monet biisit tuli tehtyä niin, että ne soitettiin ja äänitettiin “etätyönä”. Eihän sellaisessa ehdi paljon bändihenkeä syntymään.

Vuonna 2008 julkaisit sooloalbumin ”Andalucian Dreams”. Se sisältää instrumentaalimusiikkia, jonka vaikutteina jazz ja flamenco. Tiedetään Andy McCoynkin kehuvan sinua hyvänä kitaristina. Millaisen vastaanoton levy on saanut?

-Joo, se oli mun eka soololevy. Eihän tuollaista etnotyylistä instrumentaalimusiikkia voi miettiä kaupalliselta kannalta. Jos ajatellaan pelkästään flamencopuolta, niin tuskin sillä on kitaristeina tarpeeksi rahaa tahkonut monet muut kuin Paco De Lucia (RIP) ja Vicente Amigo. Sitäpaitsi mun flamenco ei ole “oikeaa flamencoa”. En osaa sellaista edes soittaa. Mun juttu on yhdistelmää eri musiikkityyleistä. Mutta olen tyytyväinen siihen, että mun projekti on saanut hyvää palautetta eri maista ja fanipohjaa on kertynyt mm. Espanjassa, USA:ssa, Saksassa, Suomessa ja Turkissa. Jenkeistä on pariin otteeseen kysytty kiertueelle, mutta niiden ehdot eivät ole toistaiseksi olleet tarpeeksi hyvät, että olisin uskaltanut jättää päivätyöni muutamaksi kuukaudeksi. Toinen juttu on se, että mulla ei ole sellaista pysyvää kokoonpanoa tuossa projektissa, joka lähtisi kiertämään, eikä se olisi kovin mielenkiintoista soittaa lavalla “flamencoa” yksin kitaralla.

Sen jälkeen on tullut ulos levy ” Un Tiempo Muy Distante” jossa jazzin ja flamencon lisäksi mausteena on rock vaikutteisia osuuksia.

-Toi oli ainoastaan nettipromojulkaisu, jossa on mukana biisejä “Andalucian Dreams” –levyltä ja mainitun jälkeiseltä “Ritmo Y Pasion” –levyltä. Sitä myytiin lähinnä jenkkeihin promomielessä. Myös “Andalucian Dreams” –levyllä oli muutamia suhteellisen rankkoja rock-tyylisiä juttuja. Eli sähkökitara huutaa aika ajoin niin perhanasti. Toisaalta “Ritmo Y Pasion” –levyllä on käytetty paljon nylonkielistä akustista ja siellä on enemmän “perinteistä” flamencovetoa mukana. Osa sitä levystä on äänitetty Espanjassa Alicanten alueella.

Mitä nykyään kuuluu musiikkirintamalle. Mitä on suunnitelmissa?

-Lähiaikojen suunnitelmissa on hoitaa Laura Marien keikat syksyllä New Yorkissa ja sen lähialueilla ja myös saada eka yhteinen levy tehtyä. Lisäksi työn alla on nykiläisen levy-yhtiön tilaama hyväntekeväisyysbiisi, joka promotoi maailmanrauhaa. Tein jo samalle lafkalle yhden biisin Israelin presidentti Shimon Perezin antamiin sanoituksiin pari vuotta sitten ja se julkaistiin globaalisti osana kokoelmalevyä. Tämä uusi biisi tehdään Laura Marien kanssa ja se lauletaan arabiaksi, koska vaihtelu virkistää. Jossain vaiheessa pitäisi saada myös kolmas flamencovaikutteinen levy ulos. Se tulee varmaan Interscopen kautta, kuten edellinen.

Mikä on paras keikkasi ikinä?

-Jotenkin Nanaimo Barsin keikka HIM:in lämmittelybändinä Tammerfestissa Tullikamarilla 90-luvun lopulla on jäänyt mieleen sen takia, että bändi toimi saamarin hyvin kovan treenauksen seurauksena. Kanadalainen laulajattaremme veti helvetin hienosti ja omakin soitto toimi. Mutta kaikkein paras keikka saattaa kuitenkin olla muutaman vuoden takainen veto Istanbulin “Nardis Jazz” –klubilla (Turkin tunnetuin jazzklubi), jossa laulajana toimi viidessä biisissä amerikkalainen BJ Crosby, joka onkin sitten jo suuremman luokan stara, jolla omat Broadway –showt ja sellaiset ja on esiintynyt hyvin monessa tunnetussa TV –ohjelmassa, kuten Ally McBeal, Law & Order ja Bill Cosby Show ja laulanut mm. BB Kingin taustalla. Ihana ihminen, jolla jalat maassa.

Mikä on ollut paras keikkabussi?

-Eipä ole omia keikkabusseja juuri ollut. Kuokittua on kyllä tullut joidenkin tunnetumpien soittajien busseissa.

Kuka on mielestäsi maailmankaikkeuden paras kitaristi?

-Riippuu musatyylistä, mutta heitän, että rockin osalta Jeff Beck monipuolisuutensa takia. Teknisesti aivan käsittämätön progejazzin puolelta on Al Di Meola, jonka keikalla kävin viimeksi muutama päivä sitten Istanbulissa. Flamencon osalta toki Paco De Lucia, joka valitettavasti menehtyi muutama kuukausi sitten aivan turhan nuorena.

Olet tällä hetkellä Istanbulissa, Turkissa. Mikä heitti suomalaismiehen sinne? Ja mitä teet siellä?

- Olin aikoinaan naimisissa turkkilaisen yliopistotutkijan kanssa ja kun sain työtarjouksen Istanbulin Bosporin yliopistolta, niin otin sen vastaan. Helvetin hieno kokemus! Opetin kasvatustieteitä yli 2000 turkkilaiselle opiskelijalle. Samalla tein ensin osa-aikaisesti ja yliopistolta lähdettyäni kokoaikaisesti konsultin töitä koskien EU:n, Maailmanpankin ja muiden kansainvälisten rahoittajien kehitysyhteistyöprojekteja Turkissa, Balkanilla, Lähi-idässä, Afrikassa ja Aasiassa. Ensin olin suomalaisen konsulttifirman maaedustajana ja vuonna 2009 aloitin saksalaisen firman edustajana. Sillä tiellä ollaan edelleen.

Olet kierrellyt muutoinkin maailmaa. Kouluttajana ja opettajana. Mitä opetat ja missä maissa olet toiminut opettajana?

-Olen opettanut ja toiminut tutkijana Tampereen yliopistossa, Humboldtin yliopistossa Berliinissä ja Bosporin yliopistossa Istanbulissa. Aiheena on ollut koulutuspolitiikka, koulutussosiologia, kvalitatiiviset ja kvantitatiiviset tutkimusmenetelmät ja vertaileva kasvatustiede. Minulle on tarjottu töitä tuolla sektorilla jatkossakin, mutta tällä hetkellä ei kiinnosta opettajan hommat.

Levytit Israelin presidentin Shimon Perezin sanoituksesta. Millainen projekti tämä oli?

-Se oli hieno kokemus. New Yorkilainen levy-yhtiö otti yhteyttä ja kysyi, että josko tekisin kappaleen presidentti Perezin sanoituksiin. Kyseessä on Perezin johtama maailmanrauhan edistämisprojekti, jossa muusikot ympäri maailman tekevät yhteistyössä hyväntekeväisyysbiisejä vuosittain julkaistavalle ja maailmanlaajuisesti myytävälle “Ray of Hope” –nimiselle kokoelmalevylle, jonka tuotot menevät hyväntekeväisyyteen. Nyt taitaa olla kontribuutioita jo 60 maasta. Oman biisini tein englanniksi ja soitin ja lauloin sen itse. Ja nyt on työn alla arabiankielinen versio loistavan amerikkalaisen laulajan Laura Marien kanssa.

Mikä on mieleenpainuvin reissu maailmalla?

-Olisikohan ollut työmatka Afganistaniin (Kabul) pari vuotta sitten. Siellähän oli täysi sota käynnissä ja koko ajan oli tunne, että henki voi lähteä millä tahansa sekunnilla. Yöllä kuuntelin rähjäisessä hotellissani kalashnikovien laulua, joka kaikui ympäri kaupunkia. Lentokentällä oli viisi turvatarkastusta ennen kuin pääsi portille. Toisaalta Kabul on ehkä eksoottisin paikka, jossa on tullut juotua viiniä.

Onko maailmanrauhasta mitään toivoa?

-Vaikealtahan se näyttää kun seuraa mailman menoa, mutta ei periksiantamisessakaan ole mitään järkeä. Oman työn kautta näkee, miten eri maissa tapahtuu myönteistä kehitystä. Lisäksi musiikki ja muut taiteenmuodot ovat hyvänä esimerkkinä siitä, miten eri kulttuureista ja uskonnoista tulevat ihmiset ovat aina tehneet yhteistyötä ja ystävystyneet. Taiteet yhdistävät myös niiden kuluttajia. Olen kyllä huolissani mm. Euroopassa kasvaneesta muukalaispelosta ja suoranaisesta vihasta. Suomessakin on tästä ollut viitteitä viime aikoina. Ihmiset voivat ehkä huonommin kuin koskaan ja minusta tuntuu, että monet ovat jotenkin täysin hukassa oman elämänsa kanssa. Kun itsellä menee huonosti, niin se kaikkein yksinkertaisin ja idioottimaisin ratkaisu on etsiä syitä itsensä ulkopuolelta eli muista ihmisistä.

Asut nyt Istanbulissa. Miten olet viihtynyt?

-Varsin hyvin. Helvetin iso kaupunki, jossa lähiöt mukaanluettuna asuu 20 miljoonaa ihmistä. Istanbul on myös kansainvälinen kaupunki, jossa asuu paljon ulkomaalaisia. Ja tuskin tarvitsee mainita, että Istanbul on myös kulttuurihistoriallisesti maailman mekkoja. Kulttuuritapahtumien osalta järjetön tarjonta. Turkkilaiset ovat erittäin vieraanvaraisia ja jo lyhyen tuttavuuden jälkeen kutsuvat usein vieraita kotiinsa kyläilemään. Olen saanut paljon uusia ystäviä täällä. Suuri osa tietenkin muusikoita, joiden kanssa on tullut jammailtua klubeissa jne.

Onko sinulla sauna siellä?

-Ei ole kotonani, mutta suomalaisia saunoja on ympäri kaupunkia kuntosalien yhteydessä. Lisäksi turkkilainen sauna eli “hamam” on todella hieno juttu.

Onko sinulla Facebookissa fanisivuja?

www.facebook.com/pages/Andalucian-Dreams/350621354970241

Seuraavaksi annan sinulle alun lauseelle. Jatka lausetta:

Tärkein mukanani oleva esine on.......................useampi kitara, jos ajatellaan oleskelua ulkomailla, mutta jos ajatellaan, että mitä taskuista löytyy niin varmaan kännykkä.

Laulan yksin ollessani.......................................mitä tahansa mieleen tulevaa kappaletta mistä tahansa genrestä. Usein hyräilen uutta sävellystäni, jotta saisin siihen uusia ulottuvuuksia.

Kun kukaan ei katso..........................................pelaan PS3:sta ja nimenomaan NHL 2014 peliä

Tulen äärellä mietin...........................................elämän tarkoitusta

Ei mennyt ihan nappiin kun..............................kaatuilin Tammerfestissa lavalla 1990-luvun lopulla leikkiessäni rokkaria. Hirveetä ja lapsellista paskaa. Siitä tuli ehkä opittua sen verran, että soittokeikoilla ei sekoilla, eikä kenelläkään ole syytä esittää mitään muuta kuin oikeasti on.

Tohtisinkohan koskaan......................................kirjoittaa kirjan kokemuksistani. Tähän asti ainoa kirja, jonka olen kirjoittanut on Opetusministeriön vuonna 2002 julkaisema “Suomalainen 1990 –luvun Koulutuspolitiikka”. Ehkä voisi julkaista mielenkiintoisempaa lukemista joku ehtoo.

Romanttisinta on................................................katsella joku hyvä leffa rakkaansa kanssa. Kattauksena juustoja, viiniä ja hedelmiä. Vaihtoehtoisesti erittäin romanttista on kävely meren/järven rannalla. Harmi, että tuollaiseen ei juuri nyt ole mahdollisuuksia kun tyttöystävä asuu valtameren takana ja suhdekin on hyvin tuore.

Mitä kysyit itseltäsi...............................................Kysyn itseltäni aina silloin tällöin sitä, että mitäköhän tekisi seuraavaksi. Liike on tärkeintä.

Kiitokset Aki haastattelusta, koko lukijakunnan puolesta.

- Haastattelu John Parta, kuvat Aki Virtanen -

Äiti, runo

           Äiti

Kun synnyin
alkoi sinulla omat huolet,
myös iloa
ovat sisältäneet nämä vuodet.

Jaksat pestä pyykkiä, harjata
kun lapsella hiuksissa takku,
tänään juhlitaan
tuodaan sulle sänkyyn
kahvit ja kakku.

Suuri on ollut
sinulla vastuu,
et murehdi
katsot meitä
näen,
silmäsi kastuu.

Voi aina
elämän tilanteita sorvata,
mutta äitiä
ei voi, mikään, koskaan
korvata.

Monen äidin
sängyllä nyt hyppii lapset
juhlitaan
soi kattilarumpu,
taas toisten
äitien peittona
hiljainen on
kumpu.

Jos enään ei sulla äitiä
laitat pöydälle
ruusun ja kuvan,
täyttää tuoksu
ja rakkaus
koko tuvan.

Jos vielä on äiti,
ottaa avosylin
sut vastaan,
sillä eniten äiti
rakastaa lastaan.

Nyt aurinko paistaa
ei oo
pilvet tummia,
rakastetaan äitejä
heille kuuluu
kaikki
rakkaus ja kunnia.

- John Parta -


.

Intendentti ja kallis taulu

Intendentti ja kallis taulu

Intendentti. Olis niin hienoo olla intendentti. Oon aina haaveillu. Juteltiin kavereiden kans saunaillas ja kyselinkin, että mitä intendentti tekee töikseen? Sain sen verran selvyyttä, että aito intendentti tekee duunia museoissa. Jee oon aina ollu museoihmisiä. Kaikilla turistimatkoillakin mä kiersin aina kakki museot, kaukaa nimittäin.

Meninkin sitten käymään ihan oikeassa museossa.Oon mä mummolassa käyny, mut tälläketaa kyseessä oli ihan oikea museo.

Harhailtuani hetken siellä kaikenmaailman romujen seassa, hihaani tarttui mies. Ihan oikea intendentti. Esitteli kaikkia niitä vanhoja kamoja siellä museossa. Siel oli paljon siistiä kamaa. Melkein yhtä hienoo kun Klaukkalan kirppiksellä, mutta ei ihan. Muistaakseni sen kirppiksen, eiku museon nimi oli joku kansalais, tai kansallismuseo. Olin kiitollinen kun sain olla intendentin seurassa hetken.

Jatkoin yksin taulujen tsiigailua. Siihen pölähti jostain herraisoporho, rikas mies. Kehuskeli omilla kauniilla tauluillaan. En oikein usko sen juttuja, kun sen naamataulu ei ainakaan ollu kaunis.

Kyseli mun näkemystä tauluista. Kertoili, että sillä on talon seinillä kalliita tauluja. No perhana. Pakko mun oli pistää siihen väliin, että on mullakin tauluja, varsinkin yks pirunkallis taulu.

Ukkeli katteli arvioiden mua hetken. Mä kerroin ostaneeni osamaksulla vitunkalliin taulun. Oon maksanu siitä kymmenen vuoden aikana kakskyttonnii euroina.

Ukkeli kiinnostui heti. Kerroin maalailevasti kuinka se taulu on melko iso. Siinä on kivoja harmaan ja valkoisen sävyjä. Kumpuilevaa maastoa. Kivana yksityiskohtana on muutama villkuva valokin.

Sitä taulua on paljon kaikki ihailleet. Ukkeli kyseli kuka sen on maalannut? Kerroin että signeerauksena siinä on Landis & Gyr. Kerrottuani vielä hetken taulusta yksityiskohtia, tuo ukkeli kertoi heti raaputtavansa kahenkymmenentonnin shekin tuosta taulusta. Halusi oitis ostaa tuon hienon tauluni.

Vastasin, että en myy taulua. Koska tuo taulu on talon ainoa sähkötaulu. En voi sitä myydä.

- John Parta -

Saunatontun tarina

Saunatontun tarina

Aikoinnan muutettiin uuteen asuntoon. Oli tietty uudes kämpäs kaikki nykyajan vaatimat härpäkkeet.

On keraaminen liesi, ilmalämpöpumppu ja tietty sähkösauna.

Eräänä iltana vietin aikaa grillikodassa grillaillen poronkylkeä. Siinä istuskelin yksin ja napostelin hyvää wiskiä samalla kun kääntelin herkullista poronkylkeä grillissä.

Ykskaks kuuluu oven suunnalta hentoa koputusta. Sanoin että: ”Peremmälle vain kulkumies.”

Ovi narahti ja aukesi. Luulin että tulee isompikin mies, kun ovi aukesi oikein ylös asti. Siellä ovensuussa, punainen hiippalakki kourassa, seisoi pieni äijjänkäppänä. Hädintuskin metrin mittanen. Iltaa, sanoin. Hyvää iltaa vastasi ukko. Istahti minua vastapäätä. Oltiin nuotion loimussa hetki hiljaa. Tarjosin ukkelin suuntaan wiskipulloa. Näytti hyvä whisky maistuvan. Yskähteli pari kertaa ja loihe sanomaan:” Olen saunatonttu, Esko Jaakonpoika. Touhuillut saunatonttuna näillä tienoin jo 527 vuotta ja teidän tontilla 51 vuotta. Kovin kehui meitä hyviksi saunanlämmittäjiksi. Mutta nyt, oli tonttu muuttanut meidän mukana uuteen taloon. Siinä olikin käynyt ohraisesti. Nimittäin kun meillä on sattumalta eu direktiivien suosittelema, saastuttamaton sähkösauna. Ei ole tuohenkäppyröitä, eikä kalapeja puhumattakaan puilla lämpiävästä vesipadasta ja puukiukaasta.

Oli tonttu valitellut saunatonttujen kevätkokouksessa, että eihän tuollaista sähkösaunaa osaa kukaan vahtia ja suojella, kun ei kerran puilla toimi. Oli ukko pyörinyt ympäri sähkökiuasta, eikä suuluukkua löytynyt. Saatikka savutorven tötsää. Oli kasannut ukko tyhjiä olutkoreja ja päässyt sitten tutkailemaan saunankiukaan ohjausyksikköä. Kamala laite. Hyi saatana. Kuin jostain tieteiselokuvasta tahi avaruusaluksesta kotoisin koko keksintö. Piti tonttujen kokouksessa asiaa oikein ääneen ihmetellä. Olivat nuoremmat tontut nauraneet ivallisesti ja moittineet kalkkikseksi Esko Jaakonpoikaa. Esko olikin oitis passitettu Pieksämäelle, saunatonttujen koulutuskeskukseen, kolmeksi viikoksi.

Minäkin jo ihmettelin kun ei oikein kunnon löylyjä saanut kolmeen viikkoon ja kiuaskin napsahteli pois päältä itsekseen. Ihmekkös tuo kun Esko oli tuolloin koulutuksessa. Liukastuin saippuaankin ja löin varpaan kipeästi lauteenkulmaan. Nyt Esko pyytelikin anteeksi poissaoloaan. Saatuaan kunnon opin ja koulutuksen, saunatonttujen koulutuskeskukseesa, olikin nyt taas valmiina palvelukseen. Oli kuulemma ollut kova koulutus. Edellisestä kertausharjoituksesta olikin jo yli sata vuotta aikaa. Esko tonttu oli saanut oikein ylennyksenkin. Nyt Esko oli saanut majurin arvon, saunamajurin. Oli ollut kovaa reenaamista. Ensin teoriaa viikko ja sitten kaksi viikoa hommia saunasimulaattorissa. Oli sulakkeen vaihdosta aina ilmastoinnin säätämiseen. Puhumattakkaan kiukaan vastusten puhdistamisesta ja löylyveden kovuuden pehmentämisestä. Ukko kaivoi taskustaan oikein saunamajurin virkamerkin ja saunatieteiden lisensiaatin todistuksen. Kyllä nyt kelpasi. Oli ollu kurssin toisiksi paras. Voiton vei Marcus Paraislta joka on Saunarantilla hommissa. Siellä on hyvä savusaunakin. Voitti samalla savusaunatonttujen mestaruuden jo kuudetta kertaa.

No sitten me poijjaat otettiin siivut wiskiä ja syötiin poronkylkeä. Esko ehdottikin että mentäisiinkö illan päätteeksi saunomaan, ottamaan pienet löylyt!

Esko pyysi lupaa saada laittaa saunan päälle. Kerroin ensin samuttavani kodan nuotion. Esko tiuskaisi, että saavat kotatontut hoitaa sen kun ovat muutoinkin niin laiskoja. Siinä sitten löylyteltiin ja korkattiin toinenkin wiskipullo. Lisää lyötiin löylyä. Siinä samalla kyselin Eskolta vinkkiä, kun kylpytynnyriä olen suunnitelluta. Millainen olisi koulutetun saunamajurin mielestä paras malli. Esko tiuskaisi, että Kirami se pitää olla, kotimainen ja laadukas. Kestää isältä pojalle. Koulutuksessa oli saunaeverstikin luennoinut kylpytynnyreistä. Olivat saunakorkeakoulussa tutkineet asiaa. Ja kuulemma juuri Kiramin pytyn mukana tulee hyvin koulutettu kylpypyttytonttukin. Pyttytontttu pitää huolen sittä, että veto säilyy kamiinassa, eikä napanteria ottaessa liukastu pytyn reunaan. Toisin saattaa olla halvoissa tuontimalleissa.

Siinä saunoessa totesin Eskolle, että katsos kun kivasti revontulet loimottavat ikkunassa.

Kuului viereltäni mahatavaa murinaa ja lause:”No voisunsaatana! Perkeleen kotatonttu, taasko se on jossain ryyppäämässä. Tuo on sinun kota joka palaa!”

Ukko häipyi ovesta, käymättä edes suihkussa. Aamuyöstä heräsin kuselle ja kuulin pihamaalta, talonnurkalta kuuluvaa kopsetta ja huutoa. Hiivin salaa ja hiljaa talon nurkalle. Siellä oli ainakin 50 kotatonttua nelirivissä, joille Esko karjui aivan kamalasti. Kotatontut pystyttivät minulle uutta kotaa. Menin takaisin nukkumaan. Aamulla uteliaana lompsin talon nurkalle katsomaan uutta kotaa. Olihan hieno ilmestys.Oli ovenkahvakin poronluuta! Sisällä kiersi hienot kelohongasta tehdyt istuimet, päällänsä hienoja porontaljoja. Ja grillin vieressä kaksi hienointa wiskilekaa. Kyllä nyt taas kelpasi grillailla. Ens lauantaina Esko toivottavasti tulee taas saunomaan ja juhlistamaan uutta grillikotaakin.

• Teksti John Parta. Kuvitus Atti Helle -

Pesuohjelmaa

Pesuohjelmaa

Kävelyllä olin. Rauhallisin mielin, maisemista ja aurinkoisesta säästä nauttien kuljin pitkin raittia. Mietteissäni.

Sitten yllättäen pärisi ja suhahti. Vanhana akropaattina loikkasin kierteellä ruusunmarjapensaaseen.

Meni nimittäin kaksi mopoa ja lujaa. Taisi olla pojilla kilparauhasen liikatoimintaa kun tuollalailla kaahailivat.

Jatkoin kävelyä ja ilokseni huomasin, että Alatikkurilassa on laitettu mukavasti nelikymppisille oma kävelykaista. Niinkuin tuossa ylhäällä olevassa kuvassakin näkyy. Nopeammille ja nuoremmille on tuo oikealla oleva kapeampi kaista. Katuun oli oikein maalattu, että nelikymppisille. Oikein mukavaa ja turvallista on kävellä tilavaa sekä leveää nelikymppisten kaistaa.

Lenkiltä tullessani katsahdin postilaatikkoon. Oli taas tullut laskuja. Täytynee asentaa sellainen erityinen laskuvarjo. Varjo ruuvataan laatikon kylkeen ja se varjostaa niin, että laskuja ei tule.

Sisäänpäästyäni huomasin, että uusi tiskinpesukone oli vihdoinkin tullut.

Ei muutakun asentamaan. Veden tulo ja poistoletkut kiinni. Ja höh, huomasin keittiön nurkassa olevan kerällä pätkän antennin johtoa. Laitoin sen kiinni pesukoneeseen ja kaskummaa. Rupesi näkymään hyviä ohjelmia. Mielenkiintoisia uusia pesuohjelmia. Niitä on kiva kattella.

Pesuojelmista on lempparini tuo paavo pesusieni.

- John Parta -

.

Lyhty, runo

Lyhty

Lyhty syttyi

porstualla,

lämpö läikehtii

rinnan alla.

En pidä kynttilääni

vakas,

kainalossain nojaa

oma rakas.

Ei tarvita

lausetta, sanaa,

ajattelemme molemmat

aivan samaa.

Kun yhdessä

kulkemaan ryhtyy,

pidettävä on tulta yllä

laitettava

kynttilä lyhtyy.

Niin iloinen ja

rakastunut on

tämä jannu,

tiedän......

ei lyhty

koskaan sammu.

- John Parta -

Asiaa tiskin takaa

 Asiaa tiskin takaa

Mietteitä tiskin takaa.

Tiskailin nimittäin astioita manuaalisella käsipelillä, kun tiskikone hajosi. Siinä tiskaillessa kuuntelin ratijoo.

Tuli sattumalta Hiski Salomaan mainio biisi: Tiskarin polkka.

Minä se vaan tiskaan astioita ja luutalla lakasen lattioita,

hili-pati- hili-pati- hippanpaa,

kyllä torstai-ilta nyt vauhdittaa.

Jäin pohtimaan luuta-asiota. Asuessa nuoruuteni Lepsämän kylässä, asui Oivantien päässä, pienessä mökissänsä vanha merimies Kalle ja vaimonsa Esteri. Ei niillä sähköjä ollut ja vedenkin Kalle haki tonkalla Tunturi-mopedin tarakalla. Olin pikku poika ja oli jännää istua iltaa Kallen kertoessa tarinoita maailman meriltä. Esteri naureskeli itsekseen ja mökin hämärässä tuvassa puuhella loimotti kivasti, kun Esteri kahvia keitteli.

Kalle mopollansa ajeli pitkiäkin matkoja, hakiessaan vihdaksia. Kalle teki kuistilla vihtoja valtavat määrät. Ja myös luutia. Esteri sitten aamuhämärissä työnsi maitokärryllä vihdat ja luudat bussipysäkille.

Matkusti bussilla joka päivä Helsinkiin, Kauppatorille. Ja myi vihtoja sekä luutia.

Presidentti Kekkonen oli vakivieras Esterin kojulla. Osti saunavihtoja, joilla herrojen selkiä vihdottiin Kekkosen saunassa. Ja aina hallituksen vaihtuessa, Kekkonen kävi henkilökohtaisesti ostamassa Esteriltä luudan. Sillä symbolisesti vanha hallitus lakaistiin pois.

Lisää luuta-asiaa tuli mieleeni kun Ikaalisten mummolassa kuulemma naapurin Hilma oli varsinainen kyläluuta. Tällainen kylässä viihtyvä kyläluutamummo onkin latinalaiselta nimeltään "Juorulus Cahvitus". Hilma ryysti kavinsa tassilta. Huulet tötteröllä ja sokerpala huulien välissä. Aivan ihana mummo.

Lapsuudesta muistan senkin, kun meidän talon takaisessa metsässä asui vanha kärttyinen mummo. Pelättiin sitä todella kovasti ja käytiin vakoilemassa. Kun pyöräilttin kylätiellä ja jäätiin pelonsekaisin tuntein katsomaan mummoa, niin se kiroillen, luutaa apuna käyttäen hääti meidät pois. Oltiin aivan tasan satavarmoja, että se koukkunokkainen vanha nainen käytti öisin luutaa kulkuvälineenä.

Kävin taannoin hammaslääkärissä. Jäin miettimään erästä asiaa kun hammaslääkäri sanoi, että nyt porataan hammasluuta. Minkälainen on hammasluuta? Ja ajaako hammaspeikko hammasrattailla?

Mun oma pihaluuta oli lainassa kaverilla. Viikonpäästä hän toi sen takaisin ja kiitteli. On ihana tunne kun rakas luuta palaa kotiin. Mutta kun luuta palaa kotiin, niin mietin onko minulla palovakuutusta luudan palaessa kotiini. Onneksi koti ei palanut.

Mä todellakin vastustan lapsityövoiman käyttöä, enkä osta lapsityövoimalla tehtyjä tuotteita.

Nyt hävettääkin myöntää, että ikkunoita pestessäni oli kädessäni lasta. Lasta siis hyväksikäytetään ikkunoiden pesussa. Myös pieni poika oli apuna, tai kaksikin. Molemmat nuoria pyykkipoikia.

Nyt täytyis mennä nokosille, mutta kun ei nukuta. Onneksi minulla on hyvä peitto tai peite joka auttaa nukahtamaan ja sammumaan. Se on kivassa pussissa seinällä ja kätevä vetää päälle. Sellainen saamutuspeite. Sen kun vetäsen päälle, niin kaiketi sammun.

Palataan asiaan nokosten jälkeen.

- John Parta -