Mekaanikko tonttu ym

Lentokonetonttu

Kannattaa katsella telkkaria. On meneillään hyvä Finnairin joulumainos, jossa näkyy myös tuttuja mekaanikkotonttuja ym. Muutenkin minulla on nyt ollut hyviä näyttelijän hommia elokuviin ja tv sarjoihin. Kirjoitellut olen paljon. Äänisatuja tulee myyntiin lähipäivinä ja uuden äänikirjan käsikirjotus on nyt valmis. Näyttelijän hommat vievät minut aasiaan lähiaikoina. Parasta kaikessa että on ollut hyvät kannustusjoukot. Suurin erityiskiitos rakkaalleni joka on kuunnellut kiukuttelujani ja lempeydellä ohjannut ja auttanut minua monissa ongelmissa. Kiitos

- John Parta -



.

Snowman the Showman.

Snowman the Showman

Yllä olevassa kuvassa poseeraan kuuluisan Snowmanin kanssa.

Tapasin esiintymiskiertueella kuuluisan Snowmanin ja pyysin haastattelua. Suostui mielihyvin.

On rennon oloinen lumiukko.

Kysyin voidaanko haastattelu tehdä saunan lauteilla kun on kerran kiuas tulilla.

 Ei lämmennyt ajatukselle. Kieltäytyi, sillä saa kuulemma löylyssä vesikelloja hipiälle ja muutenkin ujostuttaa istua lauteilla alasti.

Hieno hattu on perintöä esi-isiltä. Suku on kotoisin kaukaisilta huippuvuorilta. Lumimies on kuuluisin esi-isä. Tunnettu oopperamaailmassa. Lauloi kuuluisassa esityksessä nimeltään:” Lumenpudottaja katolla.” Lauloi kuulemma jäätävän hyvin.

Oman uransa on Snowman tehnyt tanssimalla. Lajina Break dance. Nimittäin Ice Break Dance. Tosi coolia.

Snowman esiintyy yleensä takapihoilla, nuoskalumen aikaan. Kiertueilla hän on vain talvisin. Kevään tullen hän haihtuu lomille. Kesäisin hän vain vetelehtii.

Hyvässä kunnossa säilyy vain oikealla ruokavaliolla. Aamiaiseksi snowflakesia, lounaaksi jäävuorisalaattia ja juomaksi lumi-colaa. Joskus sortuu pikaruokaan pikapakastimesta. Se tosin närästää niin, että on pakko ottaa lumelääkettä.

Nyt on esiintymisten lisäksi eräs muu projekti meneillään. Rauhanprojekti. The Snowman on rauhanneuvottelijana. On maailmalla kylmä sota. Nimittäin lumisota. Välillä rauhanneuvottelijan homma on kuin jäitä polttelisi.

Nimittäin on alettu lumisodissa käyttämään liian järeitä aseita ja sehän ei ole suotavaa. On kuultu käytettävän järeää lumi-tykkiä sekä erilaisa sinkoja. Pahimmat esiintulleet väärinkäytökset on tehty juuri singoilla. On pahamaineisia kiellettyjä sinkoja. Esimerkiksi Tuli-sinko ja Lauke-sinko. Pahin lumisodassa käytetty sinko on kuitenkin Kusi-sinko.

Välillä jää aikaa harrastuksiinkin. Snowman listaa kärkeen hiihtämisen. Oli ostanut huutokaupasta kalliit retronostalgiset sukset.

Sukset ovat vanhoilta jee-jee-jee musiikin ajoilta. Aidot Jee-sukset.

Nyt kiertue jatkuu. Huomenna on esiintyminen Kiteellä. Jääkiteellä.

Huomasin tässä lopuksi että haastattelu on ohi sillä Snowman liukeni pois paikalta.

- John Parta -

Uppomunat ja veronkiertoa!

Uppomunat ja veronkiertoa.

Autolla ajellessani uppouduin miettimään.

Uppo-outoja, sekä uppohauskoja asioita.

Maailmassa on paljon erikoisia uppojuttuja.

On uppomunia ja uppopaistoa uppokeittimellä. Suunnittelinkin pullovesibisnestä. Uppopumpulla uppopumppaisin kaivosta vettä ja myisin sitten aitoa, pulloon upotettua uppopumpattua vettä.

Sittenhän meillä on myös Uppo, eikun se olikin Upo ja Pesukarhu, (onneks ei ole riesana Supo ja Verokarhu)

On myös uppo-outoja kansalaisia. Varmaankin tykkäävät uppopaistetusta ruuasta.

On myös uppo nallekin. Lienee sukua tuolle upon pesukarhulle.

Siinä autolla kurvaillessani, stadissa pitkin erottajaa. Olin menossa tapaamaan verottajaa.

Tulikin mieleeni että hyvät kaverini Sepi ja Kake ovat rakennusmiehiä. Ovat erottamaton pari. Ja myös verottamaton pari, kun tekevät vain pimeetä kuutamokeikkaa.

Mulla on nykyään huonot kyvyt. Veronkantokykykin on niin huono. Ei jaksa kantaa veroja. Se onkin verottanut mun voimia ja tuloja.

Verokirjaa ei ole, mutta verokortteja on. Laitankin tänä vuonna kavereille joulukorttien sijasta verokortteja.

Mulla ei ole verokirjaa. On työkeikka tulossa. Menin kirjastoon,Ei niillä ollut lainata sopivan pientä verokirjaa.

Jos hommaisin metsästyskortin niin silloin saisin metsästää. Ajokortilla saa ajaa, sekä kalastuskortilla kalastaa. Saako sitten verokortilla verottaa?

Yks mun ammateista on verhoilija. Suttasinkin käyntikorttini tekstistä VERHOILIJA, tuon H-kirjaimen pois. Minusta tuli kerrasta VEROILIJA. Kuulostaa heti paremmalle.

Olenkin niin innokas veronmaksaja, että netin kautta tilasin oikean verolipun. Heti seuraavana juhlapäivänä vedän verolipun lippusalkoon.

Maankiertäjät olivat ennen pahamaineisia. Nykyään pahamaineisia ovat veronkiertäjät. Lienevätkö pahamaineisia vaiko mahapaineisia.

Köyhällä on talouspaperi johon niistää. Herroilla taasen on paperi jolla voivat riistää. Niitä papereita sanotaan seteleiksi.

Tähän loppuun vielä runo:

Verottaja

verotuskivellä ja verotuspuikolla

kynän terottaa

ja alkaa sua verottaa.

Lähettää verolipun,

ja haluaa sinulta

rahanipun.

Ei se turhaan

rahojaan hassaa,

vaan kerää ne

valtion suureen kassaan.

Aamukahvilla kun

lehteä luet,

huomaat että

on yritys saanut

suuret tuet.

Avaat radion

kuullaksesi hyvän biisin,

kuuletkin että

tuo suuryritys

on nyt 

asiakas veroparatiisin.

Siitä suuttuu vero-nalle,

ei pääse se taaskaan murkinalle.

Suuria vähennyksiä

firmat anovat,

rahat veroparatiisiin

ja

duunarin irtisanovat.

- John Parta -

.

Ei myydä sulle!

Ei myydä!



Olin koko lauantain tv mainoksen kuvauksissa. Oli mukava kuvaustiimi ja mukavat kanssanäyttelijät. Hyvät ruuatkin oli järjestetty.
Pitkä kuvauspäivä loppui. Mut oli maskeerattu likaiseksi huoltomieheksi. Naama oli mustattu kunnolla sekä myös kädet.
En jaksanut pestä meikkejä pois. Ajattelin että käyn heti saunassa kun pääsen kotiin.
Kotiin päästyäni vilkaisin kelloon ja totesin, että kerkiän kävellen vielä kaupasta hakemaan kuusi saunaolutta.
Samalla tuli iltalenkkikin tehtyä. Lompsin melko kovaa vauhtia ja ylämäkeen. Olin hengästynyt kun pääsin oluineni kassalle.
Puuskutin hieman. Kassaneiti vilkaisi minua kauhunsekaisin ilmein. Nuori kassaneiti tokaisi: Eeeeeeen kyllä nyt myy sulle olutta.  Mulla loksahti leuka auki. Olin selvippäin. Sitten mulla sytytti. Olin varmaan karmaseva näky. Musta naama ja kädet, meikkauksen jäljiltä. Ja puuskutin hengästyneenä. Varmaankin olin melko järkyttävä näky!!!!
Mä purskahdin nauramaan. Selitin kassaneidille että kysessä on elokuvamaskeeraus ja olen tulossa kuvauksista.
Kassaneitikin tajusi asian ja alkoi nauramaan. Sain kuin sainkin saunaoluet.




- John Parta -




.

Karttahaku ja pikahoito

Karttahaku.

Avasin netistä karttaohjelman. Pitäis mennä keskustaan erääseen osoitteeseen.

Onkin karttapalvelussa monenmoista toimintoa. Näkee kuinka nopeasti pääsee bussilla ja junalla sekä omalla autolla. Myös kävellen tahi polkupyörällä sinne näköjään pääsee. Hiihtämisestä ei puhuta mitään.

Omalla autolla ei viitsisi kun ei saa parkkipaikkaa. Polkupyörä ei toimi kun ketjupolttaja oli iskeny sen kimppuun. Uusia kenkiäkään ei hotsita kuluttaa loppuun yhen reissun takia. Jäljelle jää siis

julkisilla kulkemisen vaihtoehto. Muttakun en ujona miehenä haluais julkisesti liikkua. No kurkkasin googlesta. Siellä sanakirja kertoi julkisen vastakohdan olevan salainen. No yritin googlata mikä olisi salainen kulkuneuvo, julkisen kulkuneuvon vastakohdaksi. Ei löytynyt vastausta.

Hoitoala on aina kiinnostanut minua. Varsinkin perinteiset luonnonmukaiset hoitomuodot. Nykyään kaiken pitää olla hetivalmista ja pikajuttua. On hetivalmiit kiukaat. Ei nyky ihminen ehdi hakkaamaan puita eikä sytyttelemään pesää tulille, katsellen leppoisaa tulen loimotusta. Ei. Pitää treenien välissä ehtiä kahen minuutin pikasaunomaan. Sillä aikaa sen kahen minuutin aikana lämpiää einesruoka mikrossa. Napataan energiapatukka jälkiruuaksi ja napostellaan autossa kun ajetaan tuhatta ja sataa kuntosalille, bodyexersisemegasuperpowertreeneihin. Jopa matkalla saatu ylinopeussakkokin on megasuper nopea. Tolppakamera vaan ottaa pikakuvan ja sakko tulee postissa. Ei tarvii enään aikaa kulutella polliisisaappin takapenkillä.

Joo se hoitoala. On siis kiinnostanu. Ja paljon. Ei oo enään leppoisaa kyläshamaania joka rummutteli neljä tuntia ja ajoi pahan hengen pois ja paransi vaivat. Nykyään katotaan ite nopeesti googlesta mikä vaivaa ja haetaan pikaparannus napit lekurilta. Jaksetaan painaa, pysähtymättä huilaamaan. Perokkaa vaan kitusiin.

Mua olis kiinnostnu kouluttautua kuppariksi. Siinä rentoutunut asiakas makaa saunan jälkeen mahallaan. Naputellaan leppoisasti reikiä selkänahkaan ja rauhalliseen tahtiin imetään imukupeilla pahaa verta pois kropasta. Jutellaan mukavia ja asiakas voi hyvin.

Mutta eihän kellään oo nykyään aikaa makoilla tyjänpanttina.

No mä kehittelinkin nykyvitunkiireiselle ihmiselle erittäin nopean kuppaushoidon. MDBH.

MegaDysonBloodHealingin. Koko kuppaustoimitus kestää vain puoltoista minuuttia. Joo luit oikein.

Perinteisen kahden tunnin sijaan hoidon saa pikanopeesti. Sen voi pikaisesti maksaa pikapankkikortilla tai laittaa pikasiirtona tilille. Tässä erityisen nopeassa kuppaushoidossa asiakas pötkähtää mahalleen hoitopöydälle. Mä pikanopeesti lyön terävällä käsisahalla sataviiskyt reikää. Ei tarvii ku neljä lyöntiä. Sitten käynnistän Dyson-imurin ja leveällä, vesi suulakkeella imasen pahat veret pois. Ei mee ku puoltoist minuuttia riisumisineen ja pukeutumisineen.

- John Parta -

.

Marraskuun runo

Marraskuun runo

Kuukausi on nyt marras
pyörii nuotiolla varras
kohta valuu rasva parras.

Sana marras, viittaa kuolemaan,
sana varras saa taasen huulia nuolemaan.

Vietämme myös juhlaa kekrin
on se synonyymi sanan köyrin,
maha täynnä
mieli mitä nöyrin.

Luonto saa kohta
tarvitsemansa unen,
ootan innolla
tuloa ensilumen.

Kesä, pieni hetki
on vain lainaa,
nyt kylmä mutta
saan kohta
ensilumeen saappaan
jäljet painaa.

 - John Parta -



.

Terveys asiaa.

Terveys kohdalleen.

Vietin eilen viisi tuntia sairaalan ensiavussa. Oli todella huono olo. Verensokerit eivät laskeneet lääkkeistä huolimatta. Jäinkin miettimään, että mistä mulle on tullut kakkostyypin diabetes.

Perhana, haluaisin tavata tuon kakkostyypin. Palauttaisin sille sen diabeteksen takaisin. Yrityksistä huolimatta en ole saanut kiinni tuota kakkostyyppiä. Yritin tavoittaa ykköstyypin jos se tuntisi tuon kakkostyypin, mutta en ole saanut kiinni kumpaakaan. No siellä ensiavussa sain lisää tuon kakkostyypin lääkkeitä. Nyt on olo kuitenkin korjaantunut.

Hereillä ollessa ovat sokerit olleet koholla. Mutta jännästi nukkuessa on sokerit olleet alhaalla. Mietin kovasti syytä siihen. Sitten yön pimeinä tunteina keksin sen. Nukun nimittäin vintin makuuhuoneessa. Nukkuessani sokerit ovat alhaalla. Siis alhaalla, alakerrassa, keittiön kaapissa.

Sitten kun tulen alas keittiöön aamupalalle niin sokerit ovat ylhäällä. Keittiön yläkaapissa. Nyt sainkin sokerit alas kun laitoin ne alakaappiin. Nerokasta itsehoitoa.

Luin erästä lehteä ja siinä kerrottiin Länsi Afrikkalaisten siirtyneen kyynärpää kättelyyn, Ebolaviruksen takia. Siis tervehditään sillälailla että tervehdittäessä kyynärpäät kolahtavat toisiinsa eikä Ebolavirus tartu.

No eihän se ole uusi tapa. Ainakaan Suomessa. Tällä on kyynärpää taktiikkaa käytetty vuosisatojen ajan. Ei sitä muuten etene uralla. Nakkikioskin jonossakin se on yleinen tervehtimis tapa.

Hoippuroidaan jonossa ja tervehditään muita kanssa jonottajia mumisemalla, samalla käyttäen kyynärpäitä. Jos oikein keskittyy niin voi saada kyynärpää tervehtijän jurrisista, ystävällisistä sanoista selvääkin.

Saatat saada tuttavallisen ja tervävän iskun kylkiluidesi väliin ja ystävällisen tervehdyksen : ” Väisty saatana, mulkku, taksi odottaa.” Annat sitten takaisin yhtä ystävällisen kyynärpää tervehdyksen,( joka uppoaa kaverin turpeaan palleaan).

Nyt kun on tutustuttu paremmin nakkijonossa, siirrytään tuttavallisempaan rystys tervehdykseen. Se tarjotaan irvistyksen kera. Käytetään bakteereita kuhisevan kämmenen sijaan, hygieenisesti rystysiä. Kaverin leukaperiin. Paljon hygieenisempää kuin ulkomailla tarjottava poskisuudelma.

Jos ollaan sitten oikein ystävällisellä tuulella niin siirrytään jonosta nakkioskin taakse, jossa voidaan tervehtiä paremmin ja oikein kunnolla. Kaveri otetaan hellään syleilyyn ja kaadetaan sateen kostuttamaan afalttiin.

Toki maaseudulla saattaa olla laitettuna oikein nurmipintakin. Tässä vaiheessa vaihdetaan ystävällisesti kuulumisia ja annetaan vuoroin helliä iskuja leukaperiin.

Usein sitten tähän tervehtimis kulttuuriin erikoistunut ja hyvin perehtynyt virkamises tuleekin paikalle ja vie tervehtijät pakettiautolla mennessään. Monesti nakkikioskilla toisiaan tervehtineet miehet saavatkin virkamieheltä ihan oman diplomin. Se on hieno paperi. Tosin ei kuitenkaan ilmainen, sillä onhan siitä koitunut kuluja valtiolle. Tällaisen tervehtimis diplomin hinta määräytyy usein maksajan tulojen mukaan. Se lasketaan päiväsakkoina. Mitä varakaampi tervehtijä, sen arvokkaampi diplomi.

- John Parta -

.

Johan oli uni!

Näin erikoista unta viime yönä.
Ennen nukahtamista mietin tulevan kirjani eri vaiheita ja suunnittelin kansikuvaa.
Sitten nukahdin rauhalliseen uneen. Näin melko erikoista unta.
Unessa olin tv studiolla. Esiintymässä erikoisessa tv formaatissa. Se oli kilpailu biisien sanottajille.
Olin yksi kolmesta osanottajasta. Raadin tuomareita oli kolme. Irwin Goodman, Palle Ramstedt ja Beethooven.
Oltiin edetty voittajan julistamiseen. Viimeisenä osiona oli ulkomaisten biisien käännöstyö.
Pääpalkintona oli eurolavallinen hienointa tulostinpaperia ja vuoden ilmainen lyijykynien teroituspalvelu.

Rumpujen säestyksellä voitin, niukalla piste-enemmistöllä. Oli mahtava tunne.

Tuomareiden mielestä käännöstyöni oli erinomainen.
Tein nimittäin vanhasta biisistä Vamos ala playa, käännöksen. " Vajos kalamaja"
Mutta tiukan kisan voiton sain käännöstyöstä kun käänsin biisin:
jonka Marionkin lauloi taannoin eli Eviva Espanja, sen käänsin suomeksi muotoon: "Ei viinaa ees kaljaa"


Aamulla heräsin, on ollut mahtava voittaja olo koko päivän. Kannattaa katsella hyviä unia.



- John Parta -

Kuntosalilla

Kuntosalikortit on nykyään kortilla. Ovat niin kalliita. Mulle on jaettu niin huonot kortit, että en osaa pelata korttiakaan jotta saisi rahaa kuntosalikortiin.

No kaivoin sahapukin ja pokasahan. Oli hyvässä terässä. Oli myös pokassa pitelemistä. Siinä saa sykettä kun sahailee puuta pinoon. Fiskarssin kirveellä, kovalla irveella, puut klapeiksi. Kunto nousee. Loppu treeniksi vielä nakkelin rautakankea saunan harjan yli ja takaisin. Sen rautakangen kun sivelee akselivaseliinilla niin kehittyy puristusvoimakin. Näin kuntoillen säästyy rahaa ja sähköä. Maailma pelastuu......

- John Parta -


.

Kävely hautausmaalla.

Oli erittäin mukava ja antoisa päivä. Tehtiin myös kävelylenkki. Virtain hautausmaalla.
Oli monenmoista leposijaa. Aivan hiljaista. Ei ketään elollista mailla eikä halmeilla.
Syystuuli leppoisasti puhalteli. Yhtäkkiä selän takaa puhalsi hiljaa kylmempi tuuli. Katsahdin taakseni. Kauempana erään vanhan ison kuusen takana häivähti varjo. Tumma varjo.
Yritin katsoa tarkemmin tuota kulkijaa. Näki minut ja katosi pois. Taisi olla se kuuluisa Tuonelan lautturi. Siitä näystä kumpusi mieleni syöveristä tällainen runo:


Tuonelan lautturi



Tuonelan lautturi
ikuista eloaan mietti,
pohti itsekseen
mikä on tämä
elämän ja kuoleman vietti.

Nyt jo taas
joku sielu
vastarannalta noutamaan huutaa,
kovaan ääneen
aukoo suutaan.

Lautturi tuumaa itsekseen:
soudetaan, soudetaan,
tulossa ollaan
ja noudetaan.

Soutaa yli, ei kysele
millaisen oli sielu
elänyt elämän,
ohjaa vaan kulkijan
luo taivaan veräjän.

Kysyy hädissään sielu parka:
joudunko taivaaseen
vaiko helvettiin?
Ei vastaile lautturi
moisiin kysymyksiin.

Sanoo vaan:
on se
portilla yksin
Pietarin huoli,
kumpiko valitaan
sinulle puoli.

Katselee lautturi
tumaan virtaan,
näköjään kerää taas usvaa.
Tuumaa hiljaa:
täällä ei ihminen
tunnekkaan tuskaa.

Tuonelan virralle
takaisin menee,
ääneti usvaan
häipyy varjo
tumman veneen.


-John Parta -




.

Syys runo, Harmaa maa

Syysruno,    Harmaa maa

Tuskin sitä
moni ties,
pimeäs vaanii
viikatemies.

Ei ehdi harmaantua
sun hapset,
kun elämän langan
katkaisee kuolon sakset.

Maantie märkä
ja pimeä,
ei kysele
viikatemies
sun nimeä.

Mutta tuonelan lautturi
saattaa jättää
sut pois laskuista,
jos kaivat
heijastimet esiin taskuista.

Silloin autoilija
näkee,
on tienposkessa
ihmisväkee.

Et saa olomuotoa haamun
vaan näet
vielä uudenkin aamun.

Turvaa saat
syysiltoihin upeisiin,
kun ripustat
heijastimet kupeisiin.


- John Parta -



.

Puuhommia ym

Puuhommia ym



Puuhommia. Puita pilkkoessa tuli käteeni rahapuun pölkky. Tein siitä klapeja. Suomalaista rahapuuta. Koivua, aitoa Visakoivua. En sit huomannu kattoa oliko  Visaelektron vaiko tavallista Visaa. No, mutta ainakin siitä sai revittyyä tuohta ;)

Kun tein puuhommia niin onneksi oli sattumalta hanskat käsissä. Nimittäin pilkkomisen lomassa katsahdin käsiini ja huomasin sen. Jotain outoa oli mun käsillä. Tutkiskelin hetken ja sitten tajusin. Se olikin ihan tuttua mutta en heti ensi silmäyksellä hiffannut!. Huomasin nimittäin, että  hauska ilta on käsillä. 

Nukuin puuhommien lomassa nokoset, ruuan jälkeen. Yläkerran makuuhuoneessa. Näin erittäin hyvää ja todentuntuista unta. Mun kanssa seikkaili Muhammad Ali. Olihan melkonen seikkailu. Tehtiin rakennushommia.Ali oli timpurina ja minä apumiehenä! Sitten kun heräsin niin säntäsin rappuset alas ja huusin puolisoni katsoman rappukäytävää. Mun uni toteutui! Olin saanu Alilta lahjan. Huusin puolison katsomaan. Ei ymmärtäny ku unenpöpperössä osottelin rappusia ja kerroin, että meillä on nyt alin rappunen.

Kun tekee puuhommia niin välillä täytyy pitää tupakkitauko. Nykyään sähkötupakkia tulee tupruteltua taukojen aikana. Tuli mieleen, että nyt herrat äänestää uusista ydinvoimaloista. Mä alotin sähköröökin polton ja lopetin tupakin polton. Oon ladannu miedomapaa ja mun keuhkoille sopivaa tuulisähköä sähkötupakkiin. Tuleeko liian stydit sähkösavut kun kohta tulee venäläistä Rosatom sähköä mun sähkötupakkiin. Voi pölähtää sellaset venäläiset ydinvoimamahorkkasähkösavut että rupee isoakin miestä yskittämään.


 John Parta


.

Uudet äänisadut ilmestyneet.

Nyt kirjoittamani ja lukemani lasten äänisadut ovat myynnissä. Liinu tyttö seikkailee Höpöjen kanssa kolmessa ensimmäisessä sadussa. Liinu ja akrobaatti höpöt. Liinu ja höpöt niityllä sekä Liinu ja metsän juhlat. Lisää on tulossa piakkoin. Sopii kaikenikäisille. Olen kirjoittanut ne etupäässä lapsille, mutta salaa kuunnelleet mummotkin ovat kikatelleet 
http://www.elibris.fi/liinu-akrobaattihopot-p-101042.html

http://www.elibris.fi/liinu-hopot-niitylla-p-101043.html

http://www.elibris.fi/liinu-metsanjuhlat-p-101044.html

Voice of parta, äänitarinaa no 2

Nyt lisää  äänitarinaa. Erittäin jännä kummitustarina, joka on muuten tosi, ja tarina kuinka ostin halvalla genuiiinin nahkaisen takin!

- John Parta -

Voice of parta, äänitarina osa yksi

Voice of parta. Osa ykkönen.
Rupesin duunailemaan myös tällasia ääni juttuja. Tuli tällanen juttu mieleen kun oon tehny nyt kovasti äänisatuja lapsille, niin miks ei samalla voisi tehdä hauskoja äänijuttuja myös aikuisille.

Tässä ensimmäsiessä osassa on muutamia reseptejä, kirjoittamastani " Tykinruokaa" äijä keittokirjastani.

Tarinan pääset kuuntelemaan alla olevasta linkistä:

Tai linkistä:
https://drive.google.com/file/d/0B5lT75do8Jd9SDJNMWxQU1pSLTg/edit?usp=sharing

- John Parta-

Haastattelussa Kai Hallamaa

Tänään haastattelussa Kyokushin karateliiton puheenjohtaja Kai Hallamaa.

Me tunsimme Kaitsun kanssa jo teini-iän kynnyksellä. Muistan Kain jo nuoruudessa harrastaneen kamppailulajeja. Muistan Kaitsun olleen jo silloin nopealyöntinen. Olen monet kerrat ottanut nopeat nokoset Kaitsun salakavalan koukun nukuttamana.

Olet kotoisin Nurmijärven Valkjärveltä ja asut nykyään Loimaalla.

Milloin ja miten innostuit nuorena kamppailulajeista?

En muista ,sillä olen ollut kiinnostunut niinkauan kuin muistan ,kiinnostunut erilaisista kamppailulajeista,eli kaippa se on jo saatu äidinmaidossa.

Kuka oli nuoruutesi idoli kamppailulajeissa?

No tottakai Muhammed Ali....

Kuulemani mukaan olit nyrkkeilijänä SM tasolla. Pitääkö tämä paikkansa?

Joo pitää mutta mikä riittää SM tasoon??? Parikertaa otin osaa SM kilpailuihin ,en pärjännyt.Avoimissa TUL:n SM kisoissa sijoituin toiseksi vuonna 1995. 63.5 kg:n sarjassa.

Miten innostuit karatesta?

Olen aina ,niinkuin sanoin aiemmin kiinnostunut erilaisista kamppailulajeista ja Karate tuli muistini mukaan joskus 80 luvun alussa ihan tarkkaa vuotta en muista,milloin nyt Kokondo perustettiin?

Milloin Kyokushin tuli kuvioihin?

Kokondo oli Kyokushinin johdannainen ,ja näinollen siis kyokushinin sukulaistyyli ainakin silloin alkuvuosina joten näin ollen Kiukkari oli jo alussa jollakintavalla mukana, mutta vuonna 2004 muutin Intiaan puoleksi vuodeksi harjoittelemaan Kiukkaria täysipäiväisesti niinsanotuksi uchi deshiksi eli salilla asujaksi, jonka jälkeen siirryin Ruotsiin puoleksi vuodeksi.

Kannattiko Intian reissu? Kyllähän aina tuollaiset reissut kannattaa.

Mikä oli sen reissun anti?

No kokemusta tuli erilaisesta kulttuurista sekä myöskin Kiukkaria opin joka siis jatkui naapurissamme siis oppiminen.

Olet muutoinkin kiertänyt kisa- ja treenimatkoilla ympäri maailmaa. Myös Japanissa olet käynyt. Opiskelitko siellä Kyokushinia?

Japanissa sekä Okinavalla kävimme. Siellä ei treenattu Kiukkaria, mutta katsottiin Kyokushin Unionin MM- kisat johon myös otti menestyksekkäästi osaa minun oppilaani Ossi Karppinen.

Kenen opettajan johdolla opiskelit?

Intiassa Sensei Di-Kum:in johdolla ja Ruotsissa Sensei Wiklundin Johdolla. Wiklund on muuten nykyään Sihan joka meinaa vähintään mustanvyön 5 danin vyöarvoa.

Mikä vyöarvo sinulla on tällähetkellä Kyokushinissa?

Musta vyö, 2 dan.

Miten Kyokushin karate eroaa tavallisesta karatesta?

Kerro mulle ensin mikä on (tavallista) Karatea niin voin sitten hieman valoittaa sinua! Kyokushinissa matsataan ilman suojuksia. Kontakti on sallittu tai siis pakollinen. Päähän ei kilpailusäännöillä lyödä mutta muuten saa treeneissä potkia päähän sekä lyödä ympäri kroppaa täydellä kontaktilla. Sukupuolielimiin lyönnit ja potkut ovat kiellettyä aluetta.

Milloin siirryit Suomen Kyokushin karateliiton johtoportaalle?

No tuo on hieman virheellistä tietoa. Olen siis oman Liittoni nokkamies täällä Suomessa joka on nykyisin So Kyokushin. Suomeen on tullut myös muita Kiukkariporukoita.

Onko Kyokushin herättänyt kiinnostusta suomalaisissa harrastajissa?

Kiinnostusta on kovastikin, mutta se on vain teoreettista ei se ole siirtynyt dojolle (saliin), eli kyselyitä tulee aina sillointällöin mutta todellisia harrastajia harvoin.

Missä Kyokushinia eli ”Kiukkaria” voi harrastaa?

Liedossa (meidän seura) ,Helsingissä (Hokkisen ) vetämä Kyokushin, Turussa sekä Torniossa. Vielä tuli jonnekin pohjanmaalle joku seura mutta en nyt muista minne kun se on niin uusi.

Mitä muita lajeja harrastat tai olet harrastanut?

Judoa, Taekwondoa, Aikidoa, Jujitsua, Kas-pinia.

Olet luonut pitkän työuran pelastuslaitoksella. Missä olet nyt työssä?

Keski-uudenmaan pelastuslaitoksella.

Mikä on mieleenpainuvin työkeikka?

Eräänä kylmänä pakkastalvena piti hakea papukaija korkealta puusta.

Asut mukavassa omakotitalossa yhdessä kissojesi kanssa. Mitkä ovat kissojesi nimet?

Kissojeni nimet ovat Pörri, Karvinen, Viiru ja Pantteri.

Mitä hassuja tapoja kissoillasi on?

No niinkuin Parta itse olet nähnyt, niin ovat melkein kuin koiria, mitä tulee tapoihin sekä muuhun olemukseen, eli tulevat kutsusta luokse sekä leikkivät kuin koirat muunmuassa, ajavat takaa sekä ovat takaa-ajettavina.

Mikä on niiden lempiruokaa?

Purkkiruoka menee aina, sekä koiran ruoka ja tuo kylmäsavunauta on niiden herkkua jos joskus annan niille sitä.

Tiedän kissojesi olevan lempeitä ja rauhallisia, mutta tarvittaessa kovia petoja. Ovatko kissat opettaneet sinulle kuuluisaa Loimaalaista Miukushinia?

Ne ovat niitä kissojen salaisia tekniikoita joita ei opeteta ihmisille.

Mistä lajin nimi Kyokushin tulee, mikä on nimen alkuperä?

Se tarkoitaa: Lopullinen totuus , joka tulee siitä että perustaja Oyaman mielestä muut Karatet olivat vain Karatetanssia. Tämä siis Sosai Oyaman mielipide. Siitä nimi siis hänen mielestään Kyokusin oli ainoata oikeaa karatea.

Luulin että Kyokushin on lyhenne seuraavista sanoista. Pitääkö paikkansa?

Kaitsu

Yleensä

On

Kovin

Ukko

Sen

Hän

Ilomielin

Näyttää

No tuo lyhenne ei todellakaan pidä paikkansa!

Kyokushin on kuitenkin erittäin paljon vaativampaa kuin monet muut lajit. Mitä sanoisit nuorelle joka halajaa Kyokushin treeneihin mukaan tulemisesta?

Rohkeasti mukaan vaan ei meillä ketään telota. Homma on kyllä todella rankkaa, mutta treenit kovenee asteittain, eli lähdetään harrastajien tason mukaan menemään ns tyvestä latvaa kohti.

Kiitokset ”Kaitsu” Kai Hallamaa tästä haastattelusta. Lukuisat lukijat sekä minä etunenässä toivotan sinulle mukavaa kesän jatkoa. Kissoille terkkuja myös.

- Haastattelijana John Parta -

Onnellinen perhetapahtuma!

Onnellinen perhetapahtuma.
Tänään on tyttäreni Sonjan 19 vuotispäivä.
Tänään syntyi myös minun uusi kirja.

Oli tytärtä tähän maailmaan saattaessa kovat synnytystuskat, mutta niin oli uutta kirjaakin tehdessä.
Nyt on kirja sekä lapsi laitettu maailmalle ja elävät omaa elämäänsä.

Onnea Sonjalle!

Ja tästä linkistä voitte tutustua uuteen kirjaani:

http://www.elibris.fi/avustaja-p-101041.html

- John Parta -




.

Kas-Pin taistelupuukko

Kas-Pin taistelupuukko.

Tartun oikealla kädellä kahvaan. Sormet lomittuvat kahvan tukeviin poimuihin. Vedän hellästi 31 cm pituisen, jämäkän komeuden esiin tupesta. Istuu käteen kuin taidokkaimmin tehty hansikas. Katson käsin taottua terää. Auringon säde osuu terään, silmiä häikäisee. Tulee harras olo. Huokaisen.

Tottakai se istuu kuin hansikas. Onhan se tilaustyönä tehty, juuri minun käsieni mittojen mukaan.

Kädessäni on legendaarinen Kas-Pin taistelupuukko, eli nimeltään sormipuukko. Tällaista komeutta ei monella ole. Puukkomalleja Kas-Pinissä on monia. Sormipuukossa on se erikoinen etu, että otetta ja kättä voi tarpeen mukaan vaihtaa.

Kas-Pin on tarinan mukaan vanha suomalainen taistelulaji. Sotataito. Aina 1100-luvulta lähtien. Kertoman mukaan taito on kulkenut Valkosen suvussa isältä pojalle ja joskus tytöllekkin. Suljetussa piirissä, suvun kesken, sitä on harjoitettu vuosisatoja ja taitoa siirretty seuraaville sukupolville.

Lajin viimeisenä edustajana,maailmaa kiertänyt, Kaarlo Valkonen, Hankasalmelainen, 64-vuotias herrasmies, on halunnut nyt avata salaisuuden verhoa. Taatakseen perinteen jatkumisen jälkipolville. Kaarlo on vetänyt lukuisia Kas-Pin leirejä ja treeni-iltoja alan harrastajille. Kaarlo Valkonen on myös kouluttanut useita Kas-Pin opettajia ympäri suomea. Monella Kas-Pin harrastajalla on pohjana myös jonkin muun itsepuolustuslajin tausta.

Takaisin kädessäni lepäävään puukkoon. Terä, tuo 15 cm pitkä viilto- ja pistoväline herättää mahtavan voiman tunteen ja luottamuksen. Terä on nimittäin käsintaottua järvimalmia. Muunmuassa Pyhäjärvestä on raaka-aineet käsin nostettu ja kuljetettu, seppien käsiteltäväksi. Yhden Kas-Pin puukon terän tekemiseen ja takomiseen on mennyt tuntikaupalla aikaa. Siinä on ahjo hehkunut ja terä punoittanut. On ajettu terästä paha henki ja ylimääräiset hiilet pois. Pajavasara on kerta toisensa jälkeen iskeytynyt terään, ennekuin se on kelvannut seppämestarien, tarkkojen kriteerien mukaan. Kaarlo Valkonen muistelee pappansa tehneen järvimalmista metallia puukkojen teriin. Kaarlo itsekin on sitä tehnyt, perinteisillä menetelmillä.

Otettuaan erittäin tarkat mitat minun kouristani, Kas-Pin taitaja Kaarlo Valkonen otti mukaansa terän, pätkän sopivaa puuta ja lähti verstaallensa, työstämään kahvaa, puukkoon sopivaksi. Ihmettelen miten noin valtavilla karhun kourillaan Kaarlo sai puusta tehtyä niin taidokkaan kahvan. Kahvan tekemiseen meni ammattimieheltäkin monta tuntia aikaa. Kahvaan veistettiin ja hiottiin suuret urat ja kolot, oikean tuntuman ja otteen saamiseksi. Terän ja kahvan välinen tasapaino on tarkka. Järvimalmista taottu terä onkin sitten todella terävä. Oikea teroituskulma tahkossa ja nahanpala terän kierteen poistamiseksi on se taikasana. Kas-Pin puukkojen kahvoihin käytetään koivua, katajaa, luuta ym erilaisia luonnon materiaaleja.

Kokeilen puukkoa. Kertanykäisyllä uppoaa syvälle nahkaan. No nyt luulit tietenkin, että kokeilin omaan ranteeseen. No en. Kertanykäisyllä nimittäin paksu nahkavyö katkesi. Parran tällä ajaisi helposti.

Olen käynyt Kaarlon Kas-Pin opissa. Puukon käyttöön taistelutilanteissa on monta tekniikkaa ja otetta. Kas-Pin puukko on karu, julma ja äänetön taisteluväline. Suurilla kourillaan Kaarlo valmisti myös taidokkaan ja käytännöllisen nahkatupen. Puukon saa vyölle normaali asentoon eli terä alaspäin, tai taisteluliivien vyöhön, terä ylöspäin. Eli sen voi, osatessaan, nopeasti ja äänettömästi kiskaista alaspäin ja pois tupesta.

Puukkotekniikoita ja otteita on kymmeniä. Kas-Pinin taitajan vihollinen ei edes ehdi tajuamaan mitä tapahtui.

Toimittajana ja entisenä valtion asetarkastajana, sekä aseasiantuntijana olen nähnyt lukuisia viiltimiä ja pistimiä, maailman joka kolkalta. Mutta tämä suomalainen teräseppien taidonnäyte on vailla vertaansa. Vanhojen seppien kertoman mukaan suomessa on viikinkiaikaan tehty sata kertaa taidokkaampia miekkoijen teriä kuin muut. Jopa taidokkaimmat samuraimiekkojen pyhät terät jäivät kalpenemaan itäsuomalaisten seppämestarien terien rinnalla. Kristinuskon tullessa suomeen, inkvisitioiden kulta-aikaan poltettiin seppiä paholaisen kätyreinä. Silloin tuo taidokas perinne katosi tuhkana tuuleen. Mutta nyt ilokseni saan pitää käsissäni taidokasta suomalaisen seppämestarin taidonnäytettä.

Kas-Pin sormipuukon hinta, 249 euroa, ei ole puukoksi halpa, mutta halpaa en etsinytkään. On tämä käsin tehtynä käyttö- ja keräilyesineenä arvokas muisto. Ja mietin sitä ammattimiesten työmäärää, jonka uhrasivat tämän tekemiseen. Osa suomen historiaa.

Tämä yksilö tässä, lienee viimeinen kappale, joka on järvimalmista taotulla terällä valmistettu. Sillä järvimalmin teko on erittäin työlästä ja hankalaa puuhaa. Järvimalmista saadakseen metallia on tehtävä rajusti töitä ja hiiliäkin menee valtavasti. On siirrytty uuteen aikaan ja jatkossa Kas-Pin puukot tehdään louhosmetallista. Parhaista metalleista mitä on saatavilla.

Puukon mukana tulee Kaarlo Valkosen allekirjoittama aitoustodistus. Puukot on numeroitu. Joka puukko tehdään asiakkaan käden ja sormien mittojen mukaan.

Pyöritän viuhuvaa terää ilmassa, ja salaman nopealla ranneliikkeellä, sekä kauan opettelemallani otteella siirrän sekunnin murto-osassa puukon toiseen käteen. Muutama näppärä viiltoliike ja taistelu on ohi. Siis jos edessäni olisi ollut oikea vastustaja. Katson vielä taidokkaasti tehtyä esinettä. Työnnän äänettömästi takaisin tuppeen ja laitan seinälle roikkumaan. Arvoiselleen paikalle. Moni sisääntulija kiinnostuu ja haluaa nähdä sen, sekä kuulla tämän puukon tarinan. Kokoelmissa on useita hienoja puukkoja mutta tällä, Kaarlon tekemällä keräilyharvinaisuudella on erityinen sija kokoelmissani.

• John Parta -

.

Elämää Helsingin puistoissa, cityeläinten kertomana

Elämää Helsingin puistoissa, eläinten kertomana

Cityeläimet

Eilen illalla, melko myöhään olin saunomassa. Makoilin ajatuksissani lauteilla, heittäen makoisia löylyjä.

Yhtäkkiä havahduin vikinään. Kuului jostain kiukaan suunnilta. Ajattelin että kiuasmakkarat ovat valmiita. Otin foliopussin kiukaalta ja vein sen vilvoitteluhuoneeseen jäähtymään. Palasin lauteille. Mutta ei, vikinä vain jatkui. Nousin ja menin kiukaan luokse. Vikinä kuului kiukaan takaa. Kissako siellä? Laitoin käteni kiukaan taakse ja haroin hämärässä. Käteeni tarttui jotain. Vetäisin sen esille. Pieni hiippalakki!

Nyt kaksin käsin haroin kiukaan takaa ja käteni tavoittivat pienet hartiat. Nykäisin kaksi kertaa oikein lujaa ja sieltä putkahti pieni äijänkäppänä!

Osoittautui saunatontuksi. Oli kovin iloinen päästyään pinteestä. Sanoi : ”sinulla on nyt yksi toivomus jonka voin täyttää” Mieleeni tuli heti koppa kaljaa saunomisen päätteeksi. Mietittyäni tarkemmin, mieleeni tuli toinen idea. Sanoin: ” haluan osata ymmärtää ja puhua eläinten kieltä”

No totta maar, sanoi ukko. Huomenna kello yksitoista osaat puhua eläinten kieltä, mutta vain yhden tunnin ajan!

Ei saanut oikein nukutuksi yöllä. Aamulla heräsin ani varhain. Katselin kuinka linnut visertelivät puissa. Cityjänis loikki viereisessä puistossa ja metsähiiri vilahti talon alle.

Vihdoin kello tuli yksitoista.

Ensimmäisenä paikalle tuli tuo cityjänis. Huudahdin ujosti, että :” hei jänö, tuletko tänne lähemmäksi” No jänis loikki viereeni. Katseli hetken kummeksuen, mutta kysyi sitten mitä asiaa minulla on. Kysyin miten hän oli päätynyt tänne Helsinkiin asumaan, eikö maaseudulla ollut enemmän tilaa ja ruokaa.

Cityjänis kertoi. Oli elellyt Pirkanmaalla nuoruutensa, onnettoman nuoruutensa. Oli raukka kovin metsäkiusattu jänis. Ajokoirat ajoivat päivittäin takaa. Elämä potki päähän. Ajokoirat ajoivat hänet siihen pisteeseen, että hän oli jo aivan ojanpohjalla. Kaunis tyttöjänis pelasti elämän. Päättivät yhdessä lähteä etelään, Helsinkiin, missä ajokoirat ovat kiinni kytkettyinä. Hyppäsivät Helsingin junaan ja matkustivat jäniksinä uuteen maailmaan, haaveenaan näyttelijän ura. Toivoivat pääsevänsä Rabittfilmsiin näyttelijöiksi.

Seuraavaksi paikalle tallusti utelias siili. Kuulemma Martti nimeltään. Oli löytänyt naisen tänä keväänä. Loppui poikamiehen elämä kun rakastui. Ensimmäisenä siilinaaraassa pistivät silmään kauniit sievät piikkikorot. Ja naisella on kuulemma ihanan terävä kielikin. Piikittelee kivasti.

Kysyttäessä kuka on siilin elämän idoli, hän vastasi: Simo. Kysyin kuka Simo. No Simot yleensä, vastasi siili. Ja jatkoi näin, kaikki parhaat metsuritkin ovat usein Simoja, niillä on terävimmät sahanpiikitkin.

Marttisiili innostui kertomaan esi-isästään Ferdinandista, musiikinystävästä. Oli ollut tarinan mukaan Siilinjärven tanssilavalla kuuntelemassa ulkomaista esiintyjää. Esiintyjänä oli tiikeri, kuulemma Walesista. Oli laulanut ihanan siililaulun ... naisesta. Se meni Ferdinandin mukaan näin: Shiili leidiii wouuu wouuu shiilii leidii...

Martin kertoman mukaan ei olla aivan varmoja onko tämä totta, vai pitääkö tarina laittaa vanhuuden höperyyden piikkiin.

Talitintti pyrähti pyykkinarulle, aivan viereeni. Kertoi sukunsa tulleen venäjältä, karjalasta, ammoisina aikoina. Oli esi-isillä tullut kahnausta muiden lintujen kanssa pesimäpaikoista. Viime vuosisadan alkukymmeninä olivat punatulkut vallanneet kaikki venäjän pesimäpaikat. Sitten toisen maailmansodan aikoihin oli oikein parvena yritetty mennä karjalaan valtaamaan vanhat pesimäalueet takaisin. Esi-isä talitiainen oli liittynyt siipiveikkona armeijaan, harmaavarpusten joukkoon. Oli ottanut armeijassa nimekseen SA-tiainen. Kovaa sotaa oli käyty, mutta laihoin tuloksin. Siellä paikalliset talitiaiset olivat ollet ylivoimaisia ja kuuluisa sotapäällikkö Stalintiainen oli heidät häätänyt takaisin suomeen ja Helsinkiin.

Kuului selkäni takaa kova rääkäisy, fasaani siellä kröhisi. Oli erittäin iloinen kun sai kerrankin jutella ihmisen kanssa. On paljon kysymyksiä joihin kaipaa ihmiskunnalta vastauksia.

Höpötteli kovasti ja kerkesi siinä välissä kertomaan, että on kuulemma kuuluisa oopperalaulaja. Bravuurinaan ”Kukkona tunkiolla” esitys. Kyseli kovasti. Oli kuullut ihmisen ruvenneen tarhaamaan hänen kaukaisia sukulaisiaan kukkoja ja kanoja, joita pidetään tarhoissa ja häkeissä!

Myös kettuja ja muita eläimiä. Miksi?

Pitääkö paikkaansa sellainen huhu, että ihminen tarhaa myös omia jälkeläisiään. Helsingissäkin on kuulemma useita lastentarhoja. Sukulaiskukko Sukevalta kertoi siellä olevan iso tarha, jossa miehiä kasvatetaan häkeissä.

Kummallista touhua. Vanhan fasaaniperimätiedon mukaan Afrikassa asusteli suuri eläinten ystävä, joka puolusti eläimiä. Hänen nimensä oli ironisesti Tarhan. Yritin selittää miehen nimen olevan Tarzan, eikä liity tarhaamiseen mitenkään. Ei fasaanikukko minua uskonut. Vaari oli sanonut sen olevan Tarhan ja sillä selvä. Komea fasaanikukko teki lähtöä komeassa esiintymispuvussaan. Oli kuulemma klo 12:00 näytös tuloillaan. Rääkäisi kovaa, avatakseen ääntään.

Voi kurja. Tunti oli kulunut ja tuon saunatontun loihtima taika loppui, aivan liian lyhyeen. Orava nimittäin kipitteli viereeni. Yritti jotain kertoa, mutta en enään ymmärtänyt. Annoin palan hiivaleipää. Orava otti sen hampaisiinsa ja iski silmää hymyillen. Mitähän sillä olisi ollut kerrottavanaan......

- John Parta -

.

Rakastunut, runo

Rakastunut


Runoja väsäilen,
olen rakastunut
ihminen.

Kuuma on kesä
ja
lämmitti maan,
tulinen sydän
sen jakaa
mä saan.

Olet alati mun
mieleesä,
sun nauru
ja hymy
suupielessä.

Värähtää sydän
saa hehkumaan
mun posket,
kun kädelläsi
hellästi ihoani
kosket.

Puussa puolisoineen
pesii talitintti,
myös minulla
on rakkaudesta
pimennyt vintti.

Kasvoillani tunnen
lempeän tuulen,
riennän luoksesi
kun kutsun
mä kuulen.

 - John Parta -


.

Torilla kuultua

Tapahtui torikahvilassa


Kävin tuossa päivällä torilla. Oli mukava sää. Aurinko paistoi ja lokit rääky kivasti. Join torikahvilassa kupillisen. Yhtäkkiä siihen pelmahti pari hyvääpäiväätuttua tätiä. 
Istuivat samaan pöytään. Naatiskelin kahvetta omissa ajatuksissani, enkä sen koommin kuunnellut tätien juttuja. Yhtäkkiä siinä pisti yks lause korvaani, niin että mun viineri meni väärään kurkkuun ja sain kakoa hetken aikaa. Kuulin nimittäin kun se liinapäinen Selma sanoi että. "se meidän Martti sitten veis puukki". Suutahdin kovasti. Ei perhana. Teidän poikamies Martti ei saa viedä vanhan tädin puita. Vaivalla tehtyjä polttopuita. Osmo oli niitä tehny koko liiterin täyteen. Tarjouduin auttamaan sanoen:" ei Martti vie teidän puita jos minä saan sanoa, pidän siitä huolen!" Tädit kavahtivat ja säikähtivät kovaa huudahdustani. Ihmetellen kyselivät, että mistä minä oikein puhun. Sanoin:"kerroit juuri että poikamies Martti veis puukki!" Selma siihen vastasi nauraen: "eikun sanoin että Martti ja veispuukki, facebookki!"meidän Martti on nyt facebookissa. Kuulin loittonevan käkätyksen, kävellessäni melko reippaasti kohden torin laitaa.....

- John Parta -

Karu matkamies, runo

Karu matkamies

Näen karut kasvot

vanhan miehen,

on kurjuus jäljet jättänyt

elon tiehen.

Kumuaa sen kurkusta

surulaulu,

kovia on kokenut myös

naamataulu.

Laulun tahdissa

kohoaa tuo

nyrkki,

aivankuin kohtaloaan

sillä tyrkki.

Silmä kostuu

melkein itkee,

surun sillä

sielustaan kitkee.

Tapailee sanoillaan

vanhan muiston,

taakse jääneen

nuoruuden puiston.

Hiljenee laulu

vaimenee sielun möly,

taas kutsuu

maantie ja pöly.

Hetken vielä

kerätään voimia,

sitten hartioille lisää loimia.

Huokaus,

joskus on rankkaa

maata kiertää,

muistojen kivi

kengässä hiertää.

Ei nyt

mutta joskus

kohtaa kuoron

ja näkee ristin

katolla talon,

viimein pysähtyy askel,

näkee

polun päässä

valon.

- John Parta -

Sääennuste kesälle

Sääennuste tulevalle kesälle

Kesän paras puimakeli sattuu pohjanmaalla elokuun 9:s päivä. Tai tarkemmin yöllä. Nimittäin Kauhajoen nakkikioskin jonossa on hyvä puida kaikenlaisia juttuja.

Savossa paras siivouskeli on heinäkuun 16 pv tietämillä. Silloin naiset erottelee jyvät akanoista ja piällysmiehet lakanoista. Ehdottomasti paras päivä vaihtaa piällysmiehet.

Juhannuksenakin on hyvä siivota. Silloin kannattaa imuroida. Kolmosolut on siihen parasta.

Jos taasen kesäkuussa näet omenan putoavan puusta, niin on aika käydä optikolla.

Heinäkuussa on täysin pilvetöntä, paitsi sadesäällä. Silloin on hyvä kaveriporukassa istua kuplavolkkarissa ja laittaa sisätilalämmitin kiertämään, eli sisäistä tilaa lämmittävä kirkas pullo.

Avantouinnista pitäville paras avantouintiaika sattuu nyt elokuun ensimmäiselle viikolle. Kun on noi avannotkin vähän isompia.

Joku kyseli perunanistutuskelejä, mutta ne meni jo.

Kesäkuun 7:s päivä on todellakin paras aika tahkota kirves, niin onpahan sitten terävä.

No nyt perhana kaatui kahvikuppi. Ei pysty ennustamaan! Onneksi Ritu kuskasi uuden kupillisen. Nyt kun tarkkaan tiiraan, niin taas näkyy uusi ennustus. Ei ole kupin pohjalla sakkaa eikä poroja. Se tarkottaa että kaupassa on ollut oikein residenttikahvi tarjouksessa. Siihen samaan syssyyn näen, että apila kukkii huonosti tänä kesänä. Tarkoittaa laihoja laitumia lampaille. Ei lampaanviulu soi pääsiäisenä.

Jos kesäisenä päivänä näkyy taivaanrannassa pilviä tummia, silloin sen sisällä tapahtuu kummia.

Pilven sisällä olevat varauksettomat ionit ja positiot varautuvat. Varautuvat sateeseen. Siihen kun vielä keksitään sekaan kaikenmoiset taivaalla leijuvat omituiset flavonoidit, hydropolyxikiteet, sekä huonoa tuuria, niin pilven kaikki ihmeosaset alkavat esteröitymään. Toisin sanoen alkaa satamaan kuin esterin peräpäästä.

Tuolloin maankamaralle ilmestyy tumma varjo ja mummon käteen sateenvarjo.

Katsahdin juuri ulos. Omenapuun linnunpönttö on sillai vinossa pohjoseen päin, että se tarkoittaa seuraavaa: Ensi kesänä saattaa olla aamulla kevyttä pilvipeitettä. Tuulee kuitenkin lounaasta sen verran, että pilvenreuna alkaa sillai hassusti lepattamaan tuulessa. Joten, aluksi se rispaantuu ja lopuksi hajoaa.

Tällöin alkaa aurinko pilkistämään ja saa Mölkynmäen Ilponkin hymyilemään, mikä on todella harvinaista.

Kesähelteilläkään Hangossa ei ole liian kuumaa. Kun asensivat sinne sellaiset isot tuulettimet eli valtavat tuulimyllyt. Ne puhaltelevat kivasti, vilvoitellen Hangossa kesästä nauttivia turisteja.

Ne vie varmasti paljon sähköä. Kun siellä ylhäällä nupissa on ne valotkin. Laittasivat ne vaikka vilkkumaan, niin joka toinen sekunti säästyisi sähköä.

Joinakin kesäiltoina saattaa vilkkua elosalamat. Mutta ei huolta. Ne eivät ole vaarallisia. Kuten eivät ole elohiiretkään silmäkulmassa. Elosalaman tavoin ne vain vilkkuvat huvikseen.

Nyt en puutu juhannusheilataikoihin kun on kaiken maailman kännykkäsovellukset olemassa sitä varten. Toista oli ennevanhaan kun mies meni juhannuksena kosioreissulle talon tyttären aittaan. Sillä ”naisen saaminen siitä riippu, että tuijjottaako liiterin takaa haulikon piippu”

Perunoiden nostoon on luvassa hyvät kelit. Ei hiosta joten kuokka pysyy hyvin kourissa. Jos on iso perunapelto, niin pyydä reilummanpuoleisesti vieraita kylään. Mieluiten kuokkavieraita joilla on omat kuokat.

Hääkansalle tiedoksi, että iltapäivällä tuulee kovasti. Kannattaa pitää hatuista kiinni.

Kesäkuun 15:sta päivän tienoilla sää on niin hyvä että Elsatäti saattaa tulla kylään. Varaa hylamaitoa, ettei ilma pilaannu.

Eli kaikenmoista säätä on luvassa, parempi olla ulkona kuin tuvassa. Paitsi silloin kun on kahviaika ja piirakkaa luvassa.

- John Parta -

.

Äijähoroskooppi kesälle

Äijähoroskooppi.

Kalat:

Kesä on vaaroja täynnä, varsinkin lapissa. Jos käyt kesäfestareilla niin Mamban keikoilla saattaa olla paljon Vaaroja. Ole tänä kesänä erityisen varovainen. Kalan merkeissä syntyneeen täytyy varoa verkostoitumista. Eritoten some ja puhelinliittymät ovat täynnä verkkoja. Voit jäädä koukkuun. Älä myöskään ajele vanhoilla katiskoilla. Jos joku ostaa kalan merkeissä syntyneelle lahjaksi koruja niin välttäkää ostamasta medaljonkeja, varsinkin lohimedaljonkeja. Työasioissa katso minkälaiseen soppaan joudut. Elementtinä on ehdottomasti vesi.

Jousimies:

Kesän alku on jousimiehelle hyvää aikaa. Varsinkin jos on alkukesästä tulossa autoon katsastus, niin jousimiehelle se on otollisinta aikaa vaihtaa autoon uudet jouset. Rakkauselämässä on tiedossa sängyn jousille kovaa käyttöä. Suhdeasioissa älä päästä itseäsi maalitauluksi. Raha-asioissa muista olla joustava. Elementtinä on teräs, nimittäin jousiteräs.

Sähkömies:

Tänä kesänä voit nähdä asioiden valoisan puolen. Sinulla on nyt paljon virtaa. Menet toisinaan virran mukana, se helpottaa. Kesällä huomaat ukonilmalla olevasi hyvin varautunut. Rakkausasioissa kipinä ei syty itsestään. Lomalla muista ladata akut kunnolla jotta sinulle jää syksyksi energiaa. Elementtinä aurinko, siitä saa energiaa ja virtaa.

Leijona:

Varo pelaamista. Varsinkaan jääkiekkopelit eivät nyt onnistu. Rakkausasioissa ole varovainen, että et saa kynsille. Muutoinkin leijona on rakkaus sekä urheiluasioissa aivan lätkässä. Elementtinä peuran takareisi.

Panomies:

Kunnon panomiehellä paine kasvaa, varsinkin raha-asioissa. Varo etenkin ottoja, sillä nyt ei ole otollinen aika. Vältä myöskin sukanvarteen panoja. Pysähdy ja seiso hetken, rauhoitu ja anna seisahtua, mikään ei kestä ikuisesti. Keskittyminen omaan suoritukseen on antoisaa, panosta siis siihen. Muista käydä naisystäviesi kanssa lavatansseissa, vaikkapa paritellen. Elementtinä tuuli, sillä panomiehellä on usein tuulenhuuhtoma perse.

Lautamies:

Lautamiehenä ole varovainen illanistujaisissa, ettet vedä naulaa päähän. Ole varovainen sanoissasi ja teoissasi, sillä monesti syyt paljastuvat. Napanteriä ja sahanteriä ei saa käyttää samaan aikaan. Tänä kesänä rakkaudessa osut naulan kantaan. Elementtinä puu. Wanhan keihitysopin mukaan sanottiinkin, että puusta ihminen on pudonnut. Puusta sinä olet tullut ja puuhun on sinun kiipeämän.

Vaaka:

Raha-asioissa vaaka kallistuu sinun puolellesi. Punnitse kuitenkin asioita tarkkaan. Punnitessasi henkilökohtaisia asioitasi, käytä henkilövaakaa. Talousasioissa käytä talousvaakaa. Vaakalaudalla on usein tärkeitä asioita, mutta älä ota stressiä tänä kesänä, vaan muista olla pääosin vaaka-asennossa. Elementtinä oikeudenmukaisuus. Pohojalaasittain vaaka on puntari. Mullon puntari oikiaas ja ranni vasemmaas käres, sano pohojalaanen ukko.

Palomies:

Nyt saat suhteesi roihuamaan. Anna palaa. Tunnetusti sinulla on pitkä letku, huolla sitä hyvin. Älä ruiski seinille. Kun kipinä toiseen osapuoleen syttyy, älä sammuta sitä. Tuo kipinä roihahtaa peiton alla, paitsi sammutuspeiton. Älä ota stressiä, älä vaahtoa suotta. Laita nurisijoille jauheet suuhun. Ota koirallesi vakuutus. Jos koirasi katoaa ja sitten palaa kotiin, niin koiran palaessa yritä sammuttaa se. Juhannuskokon loimutessa yritä olla sammumatta. Urheilulajit sujuvat hyvin. Olet hyvä varsinkin tikas. Muista että "tikas" auto on hyvä, mutta autos tikka on huono asia. Elementti on tuli. Riippuu tietenkin millon se tuli.

Hautausmies:

Nyt on tiedossa sanamukaisesti ruummillista työtä. Osan asiakkaista saat todella syttymään. Muista antaa asiakkaille kukkia, se on tapana. Rakkausasioissa sinulla on onnea jos rentoudut etkä ole aina niin haudanvakava. Raha-asioissa ole tarkkana, kirstun pohjalla pitää olla aina muutama kolikko. Lomalla muista haudata kaikki työasiat mielestäsi. Rentoudu vaikkapa puutarhahommissa, laita perunaa ja porkkanaa mullan alle. Tuuletat samalla vanhoja luutuneita käsityksiäsi. Köllähdä siis riippumattoon, ja laita kädet ristiin. Syksyllä lopeta tupakin poltto, sillä moni krematorio on nykyään savuton. Elementtinä multa ja joskus myös tuli. Hautausmiehen voi joskus kulla sanottavankin että multa tuli.

Muita hyviä elementtejäkin on. Kuten Styroksi ja Betoni sekä liimapuupalkki, mutta niitä ei nyt tässä yhteydessä tarvittu. Jäivät ylimääräisiksi. 

 - John Parta -

Haastattelussa Aki Virtanen, Kotiteollisuuden ex kitaristi

                                    
                                  Henkilöhaastattelussa kitaristi, säveltäjä Aki Virtanen (Kotiteollisuus, ym)

Kuuntelin hyvää musiikkia. Kitaran puikoissa tietenkin monien kitaristienkin arvostama ja tykkäämä kitaravirtuoosi Aki Virtanen. Tuli ihan kova pakotus saada tietää mitä miehelle kuuluu. No mies löytyi Turkista, Istanbulista. Tässä ohessa tarinaa miehen vaiherikkaasta elämästä.

Minkä ikäisenä huomasit, että skebasta (kitarasta) saa irti saundeja?

-Olin varmaan kymmenvuotias kun yritin saada jotain ensimmäisen kerran irti mummolassa olevasta arpajaisvoittokitarasta. Se oli ihan hirveän paska vekotin, mutta ei kai jostain 50 mummon markan “soittimesta” voi muuta olettaa. Tuohon aikaan kävin pianotunneilla, joita vihasin, ja tiesin siis jotain skaaloista ja sointurakenteista. Mutta vasta noin 14 –vuotiaana kiinnostuin oikeasti soittamisesta kun sain kaverilta lainaksi Lappeenrannassa jonkun Fender ’65 Jazzmasteria etäisesti muistuttavan paskan kopiokitaran ja pistettiin saman tien pystyyn Hurriganesin covereita soittava bändi. Originelli ratkaisu, koska niitä Ganes- bändejä Suomessa taitaa olla tänäkin päivänä ainoastaan 10 000 ja niistä suurin osa pienissä ja keskisuurissa kaupungeissa, joissa pyörii fiftareita jenkkiautoissaaan ja torttukampauksissaan. Ja ei siinä mitään, olen itsekin sen musiikkityylin kasvatteja ja edelleen kuuntelen 50-luvun meininkiä. Pian tuon jälkeen vanhempani ostivat korviensa suhteen onnettomuudekseen (ja myös siskoni kauhuksi) minulle ensimmäisen oman sähkikseni, joka oli huono stratokopio mallia Rocky Electric Guitar, jota ei saanut vireeseen edes seinään hakkaamalla. Wow. Samalla sain Acoustic –merkkisen vahvarin, josta en oikein saanut mitään irti. En edes tiennyt, että myöhemmän ajan suuri idolini Frank Zappa käytti sellaista, koska en ollut tuolloin Zappasta mitään kuullut. Mulla oli ainoastaan kaikki Hurriganesin levyt, jotka hommasin nähtyäni Ganesin keikalla Linnanmäellä 13 –vuotiaana. Ja kotona vanhempien levyhyllyssä oli Bill Haleya, Elvistä ja lasten- sekä kamarimusiikkia. Mikki Hiiri Merihädässä oli se mun biisi lapsena.

Kävin 16-17-vuotiaana myös Lappeenrannan musiikkiopistolla klassisen kitaran koulutuksessa, mutta jätin sen noin puolen vuoden jälkeen, koska kyllästyin siihen, että piti soittaa täsmälleen nuoteista, enkä saanut improvisoida. Opettaja oli kovan tason tunnettu klassinen kitaristi Helsingistä, mutta muhun ei ne opit oikein uponneet. Oma vikani varmasti.

Milloin esiinnyit ensimmäisen kerran ja missä?

-Olisikohan ollut Lappeen kirkossa Lappeenrannassa joskus 17 –vuotiaana. Olin ollut kesätyöpaikassa seurakunnan musiikkirippileirillä “isosena” ja siellä soitettiin rokkia. Harmitti kun kirkossa ei saanut soittaa treenaamaamme mielestäni parasta biisiä eli Scorpionsin Rock You Like a Hurricanea vaan piti vetää hengellistä musaa. Rumpalina oli nuori lupaus Tomi Salesvuo, joka on sittemmin soittanut mm. Pekka Pohjolan (RIP) ja muiden suomalaisten jazzhuippujen riveissä. Vedin tosin kyllä sellaisen särösoolon ensimmäiseen biisiin, että siitä tuli sanomista. Olin nimittäin piilottanut miksaajan kanssa sopimani salajuonen seurauksena lavalle MXR –merkkisen sirkkelisäröpedaalini ja polkaisin sen päälle soolon kohdalla. No, tulipahan kirkkoonkin vähän rokkia. Ja minä sain helvetinmoista nuhtelua.

Olit Kotiteollisuus bändin kitaristina vuosina 1994-97. Sen jälkeen omassa bändissä Nanaimo Bars. Montako sävellystä olet tehnyt?

-Tuo Kotiteollisuus- aika oli hieno kokemus. Alkuvaiheessa soitettiin jossain pizzerioiden ja vastaavien nurkissa kuuntelemassa valopäiden vittuilua ja myöhemmin soitettiin isoillakin lavoilla. Ensimmäinen levy tuli tehtyä Megamanialle 1996 ja se oli aika heikko tuotos, vaikka on sillä hetkensäkin. Mutta kokemus opettaa. Se bändi ei kuitenkaan ollut musiikillisesti mun juttu. Jätkät ovat hyviä tyyppejä ja kavereita edelleen, mutta minä tarvitsen tilaa soittamiselle ja olen kiinnostunut haasteellisemmasta musiikista. Tuohon aikaan ei minullakaan ollut tosin hyvää näkemystä omasta tyylistäni soittajana. Tekniikkaa riitti, näkemystä ei. Meni välillä egotrippailuksi mun osalta, vaikka siihen ei olisi ollut edellytyksiä.

Nanaimo Bars oli ammattimaisempi bändi muusikoiden suhteen ja meillä oli loistava kanadalainen laulajatar, jonka bongasin Tampereen yliopiston kahvilasta ihan sattumalta, varmaan ulkonäön perusteella. Rumpalina toimi alkuvaiheessa Toikan Ari (Bomfunk MC, Yö, Popeda, Horsepower jne.). Levytyssopimus pamahti lähes välittömästi, koska tunsin legendaarisen Atte Blomin. Keikkoja oli ihan mukavasti ja Tampereen seudulla mainettakin. Ekaa sinkkuamme markkinoitiin mm. Japaniin. Mutta se homma kaatui erimielisyyksiin ja henkilökohtaisiin ongelmiin ja lähdin hommaa ikäänkuin karkuun hajottamalla bändin ja muuttamalla Berliiniin vuonna 2000. Loppuvaiheessa minulle tarjottiin mahdollista yhteistyötä sen kanadalaislaulajattaren ja Kerkko Koskisen kanssa. Sanoin jyrkästi “ei”, koska ei vain kiinnostanut pätkääkään siihen aikaan ja olin muutenkin kypsynyt lähes kaikkeen musiikin saralla.

Biisejä olen tehnyt varmaan ainakin 400, joista osa on tehty muille artisteille. Suurin osa omista sanoituksistani on englanniksi, mutta on joukossa suomenkielisiäkin. Biiseistä varmaan 100 on instrumentaaleja.

Minkälaista musiikkia soitat nykyään?

-Hyvin monenlaista. Oma ykkösprojektini on Andalucian Dreams, mikä on latinovaikutteista instrumentaalimusaa, hieman suuren idolini Al Di Meolan tyyliin, mutta ei yhtä monimutkaista rakenteeltaan. Kaksi levyllistä on tullut julkaistua (tai kolme jos laskee mukaan yhden nettipromojulkaisun) ja kolmas työn alla. Sitten mulla on amerikkalaisen laulaja Laura Marien kanssa uusi new age/etno –vaikutteinen projekti, jossa soitamme hänen ja minun kappaleitani. Käväisin juuri Lauran luona Philadelphian alueella treenaamassa siihen juttuun, koska syksylle on buukattu muutama keikka USA:n itärannikolle ja meillä on myös äänitykset käynnissä. Olen myös kitaristina saksalaisessa bluesbändissä ja olemme esiintyneet harvakseltaan Saksassa ja pari kertaa Turkissakin. Sitten olen äänittänyt viime aikoina kitaroita ja vähän muutakin suomalaiselle vaihtoehto-orkesterille Ruman Musiikin Yhdistys ja olen myös kitaristina bändissä Antisocial Man. Molemmat ovat hyvän ystäväni Juha “Izzi Snake” Urosen luomuksia ja ollaan pari levyä julkaistu viimeisen kahden vuoden aikana. Rankkaa rokkia, jolle on muodostunut oma fanipohjansa. Varsinkin saksalaiset diggaavat jostain ihme syystä ja saksalainen jakeluyhtiö on sitä teutonien maille vienytkin. Niin, ja sitten on vaihtoehtorokkibändi Soul Corner, jonka perustin Tampereella 1999. Se on viettänyt viime vuodet hiljaiseloa, koska kaikkeen ei ehdi.

Noiden mainittujen lisäksi on paljon yksittäisiä biisejä työn alla suomalaisten ja ulkomaalaisten artistien kanssa.

Sinulla on nyt bändi Soul Corner. Onko tällä kokoonpanolla tehty levyjä?

-Joo, Cornerin kanssa on tullut tehtyä kaksi kokopitkää albumia, Twilight Report ja Partners in Crime. Helvetin rankkaa vaihtoehtomusaa ja todella hyviä muusikoita mukana. Vastaan sävellyksistä ja sanoituksista sekä tietenkin kitaroinnista. Viimeiset vuodet bändi on kuitenkin ollut telakalla ihan yksinkertaisesti ajanpuutteen takia. Myös se, että asun itse Istanbulissa tekee treenaamisesta “hieman” hankalaa ja monet biisit tuli tehtyä niin, että ne soitettiin ja äänitettiin “etätyönä”. Eihän sellaisessa ehdi paljon bändihenkeä syntymään.

Vuonna 2008 julkaisit sooloalbumin ”Andalucian Dreams”. Se sisältää instrumentaalimusiikkia, jonka vaikutteina jazz ja flamenco. Tiedetään Andy McCoynkin kehuvan sinua hyvänä kitaristina. Millaisen vastaanoton levy on saanut?

-Joo, se oli mun eka soololevy. Eihän tuollaista etnotyylistä instrumentaalimusiikkia voi miettiä kaupalliselta kannalta. Jos ajatellaan pelkästään flamencopuolta, niin tuskin sillä on kitaristeina tarpeeksi rahaa tahkonut monet muut kuin Paco De Lucia (RIP) ja Vicente Amigo. Sitäpaitsi mun flamenco ei ole “oikeaa flamencoa”. En osaa sellaista edes soittaa. Mun juttu on yhdistelmää eri musiikkityyleistä. Mutta olen tyytyväinen siihen, että mun projekti on saanut hyvää palautetta eri maista ja fanipohjaa on kertynyt mm. Espanjassa, USA:ssa, Saksassa, Suomessa ja Turkissa. Jenkeistä on pariin otteeseen kysytty kiertueelle, mutta niiden ehdot eivät ole toistaiseksi olleet tarpeeksi hyvät, että olisin uskaltanut jättää päivätyöni muutamaksi kuukaudeksi. Toinen juttu on se, että mulla ei ole sellaista pysyvää kokoonpanoa tuossa projektissa, joka lähtisi kiertämään, eikä se olisi kovin mielenkiintoista soittaa lavalla “flamencoa” yksin kitaralla.

Sen jälkeen on tullut ulos levy ” Un Tiempo Muy Distante” jossa jazzin ja flamencon lisäksi mausteena on rock vaikutteisia osuuksia.

-Toi oli ainoastaan nettipromojulkaisu, jossa on mukana biisejä “Andalucian Dreams” –levyltä ja mainitun jälkeiseltä “Ritmo Y Pasion” –levyltä. Sitä myytiin lähinnä jenkkeihin promomielessä. Myös “Andalucian Dreams” –levyllä oli muutamia suhteellisen rankkoja rock-tyylisiä juttuja. Eli sähkökitara huutaa aika ajoin niin perhanasti. Toisaalta “Ritmo Y Pasion” –levyllä on käytetty paljon nylonkielistä akustista ja siellä on enemmän “perinteistä” flamencovetoa mukana. Osa sitä levystä on äänitetty Espanjassa Alicanten alueella.

Mitä nykyään kuuluu musiikkirintamalle. Mitä on suunnitelmissa?

-Lähiaikojen suunnitelmissa on hoitaa Laura Marien keikat syksyllä New Yorkissa ja sen lähialueilla ja myös saada eka yhteinen levy tehtyä. Lisäksi työn alla on nykiläisen levy-yhtiön tilaama hyväntekeväisyysbiisi, joka promotoi maailmanrauhaa. Tein jo samalle lafkalle yhden biisin Israelin presidentti Shimon Perezin antamiin sanoituksiin pari vuotta sitten ja se julkaistiin globaalisti osana kokoelmalevyä. Tämä uusi biisi tehdään Laura Marien kanssa ja se lauletaan arabiaksi, koska vaihtelu virkistää. Jossain vaiheessa pitäisi saada myös kolmas flamencovaikutteinen levy ulos. Se tulee varmaan Interscopen kautta, kuten edellinen.

Mikä on paras keikkasi ikinä?

-Jotenkin Nanaimo Barsin keikka HIM:in lämmittelybändinä Tammerfestissa Tullikamarilla 90-luvun lopulla on jäänyt mieleen sen takia, että bändi toimi saamarin hyvin kovan treenauksen seurauksena. Kanadalainen laulajattaremme veti helvetin hienosti ja omakin soitto toimi. Mutta kaikkein paras keikka saattaa kuitenkin olla muutaman vuoden takainen veto Istanbulin “Nardis Jazz” –klubilla (Turkin tunnetuin jazzklubi), jossa laulajana toimi viidessä biisissä amerikkalainen BJ Crosby, joka onkin sitten jo suuremman luokan stara, jolla omat Broadway –showt ja sellaiset ja on esiintynyt hyvin monessa tunnetussa TV –ohjelmassa, kuten Ally McBeal, Law & Order ja Bill Cosby Show ja laulanut mm. BB Kingin taustalla. Ihana ihminen, jolla jalat maassa.

Mikä on ollut paras keikkabussi?

-Eipä ole omia keikkabusseja juuri ollut. Kuokittua on kyllä tullut joidenkin tunnetumpien soittajien busseissa.

Kuka on mielestäsi maailmankaikkeuden paras kitaristi?

-Riippuu musatyylistä, mutta heitän, että rockin osalta Jeff Beck monipuolisuutensa takia. Teknisesti aivan käsittämätön progejazzin puolelta on Al Di Meola, jonka keikalla kävin viimeksi muutama päivä sitten Istanbulissa. Flamencon osalta toki Paco De Lucia, joka valitettavasti menehtyi muutama kuukausi sitten aivan turhan nuorena.

Olet tällä hetkellä Istanbulissa, Turkissa. Mikä heitti suomalaismiehen sinne? Ja mitä teet siellä?

- Olin aikoinaan naimisissa turkkilaisen yliopistotutkijan kanssa ja kun sain työtarjouksen Istanbulin Bosporin yliopistolta, niin otin sen vastaan. Helvetin hieno kokemus! Opetin kasvatustieteitä yli 2000 turkkilaiselle opiskelijalle. Samalla tein ensin osa-aikaisesti ja yliopistolta lähdettyäni kokoaikaisesti konsultin töitä koskien EU:n, Maailmanpankin ja muiden kansainvälisten rahoittajien kehitysyhteistyöprojekteja Turkissa, Balkanilla, Lähi-idässä, Afrikassa ja Aasiassa. Ensin olin suomalaisen konsulttifirman maaedustajana ja vuonna 2009 aloitin saksalaisen firman edustajana. Sillä tiellä ollaan edelleen.

Olet kierrellyt muutoinkin maailmaa. Kouluttajana ja opettajana. Mitä opetat ja missä maissa olet toiminut opettajana?

-Olen opettanut ja toiminut tutkijana Tampereen yliopistossa, Humboldtin yliopistossa Berliinissä ja Bosporin yliopistossa Istanbulissa. Aiheena on ollut koulutuspolitiikka, koulutussosiologia, kvalitatiiviset ja kvantitatiiviset tutkimusmenetelmät ja vertaileva kasvatustiede. Minulle on tarjottu töitä tuolla sektorilla jatkossakin, mutta tällä hetkellä ei kiinnosta opettajan hommat.

Levytit Israelin presidentin Shimon Perezin sanoituksesta. Millainen projekti tämä oli?

-Se oli hieno kokemus. New Yorkilainen levy-yhtiö otti yhteyttä ja kysyi, että josko tekisin kappaleen presidentti Perezin sanoituksiin. Kyseessä on Perezin johtama maailmanrauhan edistämisprojekti, jossa muusikot ympäri maailman tekevät yhteistyössä hyväntekeväisyysbiisejä vuosittain julkaistavalle ja maailmanlaajuisesti myytävälle “Ray of Hope” –nimiselle kokoelmalevylle, jonka tuotot menevät hyväntekeväisyyteen. Nyt taitaa olla kontribuutioita jo 60 maasta. Oman biisini tein englanniksi ja soitin ja lauloin sen itse. Ja nyt on työn alla arabiankielinen versio loistavan amerikkalaisen laulajan Laura Marien kanssa.

Mikä on mieleenpainuvin reissu maailmalla?

-Olisikohan ollut työmatka Afganistaniin (Kabul) pari vuotta sitten. Siellähän oli täysi sota käynnissä ja koko ajan oli tunne, että henki voi lähteä millä tahansa sekunnilla. Yöllä kuuntelin rähjäisessä hotellissani kalashnikovien laulua, joka kaikui ympäri kaupunkia. Lentokentällä oli viisi turvatarkastusta ennen kuin pääsi portille. Toisaalta Kabul on ehkä eksoottisin paikka, jossa on tullut juotua viiniä.

Onko maailmanrauhasta mitään toivoa?

-Vaikealtahan se näyttää kun seuraa mailman menoa, mutta ei periksiantamisessakaan ole mitään järkeä. Oman työn kautta näkee, miten eri maissa tapahtuu myönteistä kehitystä. Lisäksi musiikki ja muut taiteenmuodot ovat hyvänä esimerkkinä siitä, miten eri kulttuureista ja uskonnoista tulevat ihmiset ovat aina tehneet yhteistyötä ja ystävystyneet. Taiteet yhdistävät myös niiden kuluttajia. Olen kyllä huolissani mm. Euroopassa kasvaneesta muukalaispelosta ja suoranaisesta vihasta. Suomessakin on tästä ollut viitteitä viime aikoina. Ihmiset voivat ehkä huonommin kuin koskaan ja minusta tuntuu, että monet ovat jotenkin täysin hukassa oman elämänsa kanssa. Kun itsellä menee huonosti, niin se kaikkein yksinkertaisin ja idioottimaisin ratkaisu on etsiä syitä itsensä ulkopuolelta eli muista ihmisistä.

Asut nyt Istanbulissa. Miten olet viihtynyt?

-Varsin hyvin. Helvetin iso kaupunki, jossa lähiöt mukaanluettuna asuu 20 miljoonaa ihmistä. Istanbul on myös kansainvälinen kaupunki, jossa asuu paljon ulkomaalaisia. Ja tuskin tarvitsee mainita, että Istanbul on myös kulttuurihistoriallisesti maailman mekkoja. Kulttuuritapahtumien osalta järjetön tarjonta. Turkkilaiset ovat erittäin vieraanvaraisia ja jo lyhyen tuttavuuden jälkeen kutsuvat usein vieraita kotiinsa kyläilemään. Olen saanut paljon uusia ystäviä täällä. Suuri osa tietenkin muusikoita, joiden kanssa on tullut jammailtua klubeissa jne.

Onko sinulla sauna siellä?

-Ei ole kotonani, mutta suomalaisia saunoja on ympäri kaupunkia kuntosalien yhteydessä. Lisäksi turkkilainen sauna eli “hamam” on todella hieno juttu.

Onko sinulla Facebookissa fanisivuja?

www.facebook.com/pages/Andalucian-Dreams/350621354970241

Seuraavaksi annan sinulle alun lauseelle. Jatka lausetta:

Tärkein mukanani oleva esine on.......................useampi kitara, jos ajatellaan oleskelua ulkomailla, mutta jos ajatellaan, että mitä taskuista löytyy niin varmaan kännykkä.

Laulan yksin ollessani.......................................mitä tahansa mieleen tulevaa kappaletta mistä tahansa genrestä. Usein hyräilen uutta sävellystäni, jotta saisin siihen uusia ulottuvuuksia.

Kun kukaan ei katso..........................................pelaan PS3:sta ja nimenomaan NHL 2014 peliä

Tulen äärellä mietin...........................................elämän tarkoitusta

Ei mennyt ihan nappiin kun..............................kaatuilin Tammerfestissa lavalla 1990-luvun lopulla leikkiessäni rokkaria. Hirveetä ja lapsellista paskaa. Siitä tuli ehkä opittua sen verran, että soittokeikoilla ei sekoilla, eikä kenelläkään ole syytä esittää mitään muuta kuin oikeasti on.

Tohtisinkohan koskaan......................................kirjoittaa kirjan kokemuksistani. Tähän asti ainoa kirja, jonka olen kirjoittanut on Opetusministeriön vuonna 2002 julkaisema “Suomalainen 1990 –luvun Koulutuspolitiikka”. Ehkä voisi julkaista mielenkiintoisempaa lukemista joku ehtoo.

Romanttisinta on................................................katsella joku hyvä leffa rakkaansa kanssa. Kattauksena juustoja, viiniä ja hedelmiä. Vaihtoehtoisesti erittäin romanttista on kävely meren/järven rannalla. Harmi, että tuollaiseen ei juuri nyt ole mahdollisuuksia kun tyttöystävä asuu valtameren takana ja suhdekin on hyvin tuore.

Mitä kysyit itseltäsi...............................................Kysyn itseltäni aina silloin tällöin sitä, että mitäköhän tekisi seuraavaksi. Liike on tärkeintä.

Kiitokset Aki haastattelusta, koko lukijakunnan puolesta.

- Haastattelu John Parta, kuvat Aki Virtanen -